Jackass elokuva kotikatsomo

Music Televisionin halpissarjassa itsensä ihmisten ihmeteltäviksi menestyksellä koheltaneet Jackass-hemmot eivät elokuvassa onnistu lähellekään niin riemukkaasti kuin älyttömimmillään tv-ohjelmassa. Vaikka paskapökäleen näkeminen aikuisen miehen housuissa virkistääkin keskiluokkaisen tylsimyksen päivää, niin sama umpihullu spontaanius ei ole elokuvassa läsnä. Sairasta edelleen, mutta ei makeaa. Eikä maaninen kiroilu auta asiaa. Jackass-leffasta puuttuu pitkälti tv-koheltelusta tuttu ilkikurisen pikkupojan suuri sydän sekä villevallatonmainen anarkia. Siitä pitkä miinus. Pissahuumori lienee kääntynyt itseään vastaan, kun kaupallisen menestyksen maljasta juotu iloliemi on noussut kusena päähän.

Ehkä aito asia ei sittenkään kestä tuotteistamista ja tuottamista. Todellista rankkuutta ei lisätä pelkillä eritteillä eikä kiroilulla, vaan kahjoilla uusilla ideoilla, joilla ei ikävä kyllä voi nyt hehkuttaa. Pojat ovat menneet sieltä, missä on portti. Pohjanoteeraus tapahtuu lopulta lisämateriaalioksennuksessa. Mitä helvetin kevennyspaloja ne ovat olevinaan, kun pitäisi nauraa epäonnistuneille otoksille? Kun jackassit sokeltavat sanoissa spiikatessaan. Joku tarkoitusperä on mennyt sekaisin... Onko "onnistuminen" ollut koskaan pellepiipareiden perimmäisin tarkoitus? Nappiin menneiden otostenhan kuuluisi olla lisämateriaalina - vitsinä vinoutuneessa hällä väliä paskaako tässä seinää päin oikein päin idioottien omassa universumissa. Olisi suonut poikien keksivän jotain uutta asennetta dvd:n ekstroihin, sillä itse elokuvanhan pitäisi olla bonusmateriaalimentaliteetilla tehty.

Perinteisesti Jackass on ollut mielestäni parhaimmillaan, kun temput järkyttävät amerikkalaista elämänmenoa. Pikantin lisänsä tähän jatkumoon elokuva pystyy tarjoamaan tempuilla, jotka ovat jollain alkeellisella tasolla käyneet kieltämättä omassakin mielessä ja joita MTV ei suostuisi esittämään. Ja kuulemma uudet tv-jaksot eivät ole läpäisseet tekopyhän roskakanavan itsesensuuria.

Kakkakepponenhan on aina takuuvarmaa, mutta eniten leffaa killitellessä nauruhermoja kutkutti poppoon karismaattisimman, Johnny Knoxvillen, ja amerikkalaisen nykyelokuvan luovan hullun, Spike Jonzen (Being John Malkovich, Adaptation.), "muuntautuminen" sähköpyörätuoleillaan hurjasteleviksi vanhuksiksi. Kyllä dementiahuumori tekee aina yhtä gutaa.

Ja onhan Jackass elokuvassa tärkeä opetus... Aina kun joku himonussijan viiksillä varustettu nousukaspelle golfaa, niin hänen peliään pitää mennä häiritsemään. Se on suorastaan kansalaisvelvollisuus.

"You’re a nice man. Would you like to come over for dinner?"