Havuja, perkele!

Arto Halonen teki dokumenttielokuvan Sinivalkoinen valhe (2012), joka käsitteli suomalaisen hiihtohistorian kipeää ja salattua puolta eli doping-historiaa ja erityisesti sitä suurinta traumaa ja mätäpaisetta, Lahden MM-kisojen doping-skandaalia 2001.

Oma lapsenuskoni hiihtourheiluun loppui Lahden MM-kisoihin 2001 ja erityisesti Harri Kirvesniemen jäämiseen kiinni dopingista. Kaikkien muiden kärähtämisen olisin vielä voinut jotenkin suodattaa, mutta pää kenossa hiihtäneen legendan käry mustasi koko lajin peilin iäksi ja sai kyseenalaistamaan joka ainoan oman lapsuuden aikaisen muiston talviolympialaisista ja hiihdon MM-kisoista.

Isänmaallinen miesKaikkea ei Halonenkaan dokumentissaan käsitellyt tai paljastanut, varmasti osittain siksi, että Suomessa on jo ennestään ikäviä ennakkotapauksia, joissa doping-aiheita julkistaneet toimittajat ovat saaneet kenkää töistään ja kovia vahingonkorvauksia maksettavakseen Hiihtoliiton edustajille. Sittemmin paljastuksia on todettu paikkansapitäviksi oikeudessa, kuten Jari Räsäsen tapauksessa, jolloin osa lajijohtajista sai törkeästä petoksesta ehdollisia tuomioita.

Mutta onneksi on sentään käytössä taiteilijan vapaus ja fiktio, ja Halonen heilauttaakin fiktioaspektin ohuen hunnun synkän humoristiseen elokuvaansa Isänmaallinen mies. Nimet vaihtuvat, mutta kumman tutuilta vaikuttavat esimerkiksi hiihtävä pitkän linjan pariskunta, punakka liiton lakimies ja isänmaallisella paatoksella ihmisiä manipuloiva valmentaja. Perin tuttu on myös toinen tarinan päähenkilöistä, vaalea saparopäinen Suomi-neito Aino (Pamela Tola), jonka kunnianhimo voittaa kisoja on valtaisa, niin valtaisa, että suksien siivittämiseen ladulla eivät pelkät havut riitä.

Isänmaallinen miesHalonen kertoo tarinaansa kuvitteellisen Toivon (Martti Suosalo) kautta. Toivo on tossun alla oleva, vaimonsa halveksima hieman epäonninen perusjamppa. Paljastuu, että Toivon veri on paitsi erittäin hemoglobiinipitoista, myös kaikille sopivaa veriryhmää. Toivosta tulee Suomen hiihtomaajoukkueen salainen ase ja huoltoryhmän jäsen, mutta Toivon veri sykkii erityisesti Ainolle.

Isänmaallisen miehen tragikoomiset sävyt heilahtelevat laidasta laitaan. Välillä elokuva menee hieman puskafarssin puolelle, josta se saattaa heilahtaa hyvinkin synkänsävyiseen, peittelemättömän kyyniseen tulkintaan siitä, mihin kaikkeen kansainvälisen urheilun huipulla ollaan valmiita voiton ja kunnian eteen.

Isänmaallinen miesKomiikka ei ole erityisen hienovaraista, mutta se on kuitenkin tarpeellista Toivon henkilökohtaisten tragedioiden rinnalla. Hupaisin kohtaus on kännikärhämä tummahipiäisen taksikuskin kanssa, jota esittää itse Ben Johnson, tuo dopingista kärähtänyt pikajuoksijasuuruus, joka ei aikoinaan sitten juossutkaan Milk Powerilla vaikka Valion julisteessa niin poseerasikin.

Kontrastit ovat paikoin kutkuttavia. Urheilun jalon aatteen alta vedetään matto ja paljastetaan raadollinen, turmeltunut tekopyhyys, jota isänmaallisuudesta hokevat möhömahat ovat täynnä. Kuitenkin tarina huokuu myös nostalgisuutta hiihtokilpailuiden seuraamiseen aikana, jolloin Lahden 2001 kaltaiset mätäpesäkkeet olivat vielä puhkomatta. Dramaturgiset kärjistykset osuvat maaliinsa voimalla ja eläväisesti ilman millintarkkaa laskelmointia.

Isänmaallinen miesKohtaukset kansan syvistä riveistä radion ja televisiolähetysten ääressä kodeissa, kahviloissa ja työpaikoilla ovat katkeransuloisia, sillä ne muistuttavat siitä, kuinka urheilukisat aikoinaan loivat aidosti yhteisöllisyyttä ja elävöittivät niin monia ihmisiä. Samalla mieleen muistuvat myös ne tilanteet, jolloin tämä lapsenusko ja halu olla ajattelematta lajin pimeää puolta viimeistään loppuivat. Tähän tarkoitukseen Halosen teos on elävässä rosoisuudessaan omiaan.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,3 / 4 henkilöä