Into The Sun kotikatsomo

Steven Seagalin uusin elokuva Into the Sun on täsmälleen sitä, mitä etukäteen kuvittelee: entinen CIA-agentti ja japanilainen alamaailma kohtaavat ja jäljelle jää verisiä roiskeita. Toimintatähden faneille elokuva on lupaus puolitoistatuntisesta viihteestä, kun taas laatufilmeistä nauttiva voi kierrättää roskaa muullakin tavoin.

Kokonaisuutena näytteleminen, kuvaus ja tarina ovat kuin ennalta sovittu nyrkkeilymatsi. Se ei tarjoa yllätyksiä, mutta kerää varmat rahat. Tapahtumat ovat irrallinen kehikko väkivaltaviihteelle ja oman käden oikeudelle. Katsojalle ei selitetä, miksi Yhdysvallat ratkoo japanilaisia rikossotkuja. Samoin alun viidakkotaistelu on perusteeton, käsittämätön ja turha, mikäli tarkoituksena ei ole parhaat vuotensa nähneen Seagalin kaksoisleuan esittely.

Into the Sun on 1980-luvun toimintagenren iltatähti. Japanin alamaailma on huonosti toteutettu ja epäuskottava toisinto länsimaalaisesta tyylittömyyden vuosikymmenestä. Se yhdistää perinteiset taistelulajit kunniakäsityksineen moderneihin automaattiaseisiin. Rikolliset sukivat hiuksensa geelillä ja pukeutuvat mauttomasti.

Ohutta juonta peitellään henkilöhahmojen lukuisuudella. Kuka on kuka -esittelyn ilotulituksessa ei katsojalle tule mieleen edes vaatia hahmoilta syvyyttä. Tuskastuttavasti tämä pätee Seagalin esittämää Travis Hunteria myöten. Kosintakohtaus, jossa Travis paljastaa herkän puolensa, on kiusallista katsottavaa. Kilpatoveriensa, kuten Jean-Claude Van Dammen, tavoin tähti edelleen tyrmää luonnenäyttelyn legendaarisella poninhännällään, mustalla nahkatakillaan sekä yhden ilmeen viileydellään.

Näyttelijä on hankkinut kannuksensa taistelulajielokuvien tekoon, sitä ei voi kieltää. Ensimmäisenä ulkomaalaisena hän on omistanut Aikido-koulun Japanin Osakassa. Matkalla tähteyteen Seagal on tullut murtaneeksi jopa Sean Conneryn ranteen Bond-elokuvan harjoituksissa. 1980-luvun lopulta toimintaelokuviin rekrytoitu taistelulajien ammattilainen tuli laajalle yleisölle tunnetuksi Kaappaus merellä -elokuvasta (1992).

Into the Sun on henkeen ja vereen Steven Seagalin elokuva. Paitsi että mies toimii tarinan tähtenä, hän on sen myös käsikirjoittanut ja tuottanut. Taisteluannoksen aikana voi huvittaa itseään bongaamalla omaelämänkerrallisia vaikutteita tai edellisten elokuvien toisintoja. Lieneekö mies käyttänyt tarinan kirjoittamisessa Trhonline-nettisivustoa? Siellä arvotaan vierailijalle oma Seagal-elokuva yhdistämällä aiempien tuotosten kohtauksia, nimiä ja kuvia.

B-luokan elokuvaksi ja alunperinkin suoraan videolla julkaistavaksi raina taistelee oikeuksistaan voimattomasti. Sivurooliin jäävä ohjaaja Mink on pyrkinyt tuomaan tasokkuutta Seagalin nykytuotantoon. Vakaa ohjaus ei kuitenkaan pelasta tekelettä kliseiden uudelleen ottelusta. Sen sijaan se harmillisesti vähentää edellisistä Seagalin elokuvista paistanutta tahallista ja etenkin tahatonta huumoria ja parodiaa.

Näennäisen vakavissaan kehään heitettyä elokuvaa tulee sellaisena arvosteltua. Niinpä lajissaan Into the Sun on höyhensarjalainen. Jonkun tulisi laskea Seagalille lukua ennen seuraavia tusinatuotoksia.