Ilsa the Mad Butcher kotikatsomo

Ennen vanhaan ei oltu niin turhantarkkoja siitä, millä nimellä mikäkin törkyleffa julkaistiin, milloin se julkaistiin missäkin maassa ja oliko nimi edes sama. Silläkään ei ollut väliä, oliko samoissa lavasteissa kuvattu saman porukan toimesta kaksi eri leffaa. Halvemmaksihan se tuli, varsinkin kun kyse oli rattoisan törkyisistä b-leffoista ja erityisesti eksploitaatioelokuvista.

Roskaohjaajien aatelistoon kuuluva, tuottelias Jess Franco ainakin hyödynsi resurssinsa maksimaalisesti. Samoissa puitteissa syntyi sekä Barbed Wire Dolls -niminen teos että elokuva, joka aluksi nakattiin Länsi-Saksan markkinoille nimellä Greta: Haus ohne Männer. Sitten jollakulla välähti: kun kerran kyseessä on samanlainen sadismipornopläjäys kuin kuuluisat Ilsa-elokuvatkin ja pääosassakin on itsensä Ilsa, SS:n naarassusi eli Dyanne Thorne, niin miksipä Gretasta ei voisi tulla jälkikäteen Ilsa?

Näin tehtiin, eli velikullat editoivat leffaa uusiksi, dubbasivat sen englanniksi ja vaihtoivat Gretan Ilsaksi. Näin ex-Greta ja ex-Wanda, nykyisin Ilsa saattoi liittyä edeltävien Ilsa-elokuvien kunniakkaaseen kaartiin ja viralliseen Ilsa-kaanoniin. Kaanon on toki komea ilmaisu elokuville, joista jokainen sijoittuu täysin eri aikakauteen ja joista jokaisen lopussa Ilsa kuolee.

Tällä kertaa Ilsa/Greta/Wanda seikkailee eteläamerikkalaisen korruptoituneessa banaanivaltiossa sijaitsevassa naisten mielisairaalassa, jota Ilsa johtaa tuttuun tyyliinsä eli paljaan pinnan, sadistisen kidutuksen ja lesboseksin voimin. Välillä Ilsa käy sekstaamassa myös itse diktaattorin kanssa samalla, kun sovitaan, että valtion viholliset ja naississit saadaan haudattua hoitolaan pysyvästi.

Eräs potilaista katoaa, ja tämän sisko, touhukas ja mehukkaan näköinen Abby (Tania Busselier) maanittelee vanhentuneen mieslääkärin passittamaan hänet väärillä papereilla hoitolan hoidokiksi, jotta totuus selviää. Lääkäriä esittää kätevästi ohjaaja itse, joten taas säästettiin tuotantokuluissa.

Hyveellisen neidon kovat kokemukset seuraavat tuttua kaavaa aina ehdottoman pakollisista suihkuttelukohtauksista kissatappeluihin, Ilsan lesbomasokistirakastaja Juannan (Lina Romay) vainoon sekä näennäislääketieteellisiin kokeisiin, joilla ei muuta arvoa ole kuin kiduttaa uhrejaan.

Dyanne Thorne on hyvässä vedossa, ja näyttelee rooliaan entistäkin suurieleisemmin ja itseironisemmin. Muuta näyttelijätyötä on syytä arvottaa lähinnä tissien terhakkuuden ja puskan tuuheuden mukaan. Jälkimmäisessä ei mitään valittamista olekaan, sillä 1970-luku oli tämän suhteen terveen luonnollista aikaa. Ilsa-remake olisi ajatuksena tältä osin kammottava kynitty kalkkuna.

Vaikka Ilsa the Mad Butcher ei alun perin Ilsa ollutkaan, niin siitä huolimatta se on parempi Ilsa kuin vaikkapa Ilsa, Harem Keeper of the Oil Sheiks. Yhden tähden skaalalla liikuttaessa kaikki on tietysti aina suhteellista, mutta Ilsa the Mad Butcher on omalla kömpelön töksähtelevällä tavallaan varsin rattoisa. Kaikki yhden tähden eksploitaatioroskaelokuvat ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Vieläköhän Dyanne Thornessa olisi ainesta yhteen Ilsaan? Ilsa – vanhainkodin valtiatar?