Poliittista korrektiutta vastaan
Kun Anthony Hopkinsin esittämä professori Coleman Silk viittaa luennollaan poissaolleisiin oppilaisiin 2000-luvun rasistisella ilmaisulla, joka kuitenkin hänen nuoruudessaan tarkoitti ihan muuta, saa hän karvaasti tuta, ettei vanhemmalla sukupolvella mene nykyään sormi suuhun pelkästään tietoteknisissä kysymyksissä. Kenkää tulee ja olo on raivoisan katkera. Vaimokin kuolee. Tässä kuohuvassa tilassaan Silk rakastuu salaperäiseen siivoojaan Fauniaan (Nicole Kidman), joka on tätä kymmeniä vuosia nuorempi.
Amerikkalaisen romaanin entinen kauhukakara, mutta nykyisin kaikilla mahdollisilla kunnianosoituksilla palkittu (viimeksi kongressin mitali) Philip Roth kirjoitti Ihmisen tahransa suuren amerikkalaisen trilogiansa päätösosaksi ja sijoitti sen vuoteen 1998, jolloin silloisen Yhdysvaltain presidentin yksityiset ajanvietteet olivat suuren mielenkiinnon kohteena. Näin Silkin tarina peilaa mielenkiintoisesti yhteiskunnallista kontekstiaan ja Rothin kirjan viitekehys on onnistuneesti kyetty luomaan myös valkokankaalle. Kunnia tästä kuuluu veteraaniohjaaja Robert Bentonille (mm. Kramer vs. Kramer, 1979).
Tässä harvinaisen yksityiskohtaisen kirjan ja elokuvan yhteensovittamisen johtoajatuksena on Rothin romaanien alter ego, tarinan kertoja Nathan Zuckerman, joka Gany Sinisen tulkitsemana tapaa ja ystävystyy Silkin kanssa. Sovinnollisen Zuckermanin lisäksi tarina tarvitsee roiston, joka loistavan Ed Harrisin esittämänä ilmenee hulluna Vietnam-veteraanina ja Faunian ex-miehenä. Silk itse on toisinaan kuin Hopkinsin taannoin esittämä Richard Nixon, jopa samoja äänenpainoja myöten. Variaatiota olisikin päähenkilön osalta kaivattu lisää.
Philip Rothin romaanit ovat yleensä suuria amerikkalaisia teoksia, joissa irvitään tekopyhyydelle, poliitikoille ja muille julkisuudessa oleville, kuitenkin aina alkuperäisessä historiallisessa kontekstissaan. Bentonin sovinnollisen ja seesteisen ohjauksen myötä tulee kuitenkin ajatelleeksi, josko Rothin säkenöivin romaani olisi sittenkin Our Gang vuodelta 1971, jossa presidentti Trick. E. Dixon julistaa sodan pornon puolestapuhujamaa Tanskalle ja kampanjoi kuolemansa jälkeen helvetissä voittaakseen taas yhdet vaalit. Millaisen elokuvan tästä saisikaan aikaan!
Toimituskunnan keskiarvo: 3,3 / 4 henkilöä
Seuraava:
Gigli - Rajua rakkautta
Arvostelu elokuvasta Gigli / Gigli - Rajua rakkautta.
Edellinen: Mistä tytöt tykkää
Arvostelu elokuvasta What A Girl Wants / Mistä tytöt tykkää.