If kotikatsomo

Hiljainen paikka -elokuvista tunnetuksi tullut näyttelijä-käsikirjoittaja-ohjaaja John Krasinski on siirtynyt kauhusta sujuvasti perhe-elokuvan pariin. Keväällä teattereissakin nähty If – Ihmeelliset frendit on nyt katsottavissa SkyShowtimen palvelussa.

12-vuotias Bea (Cailey Fleming) on menettänyt aiemmin äitinsä ja nyt isä on sairaalassa odottamassa sydänoperaatioon. Isoäitinsä luona asuva Bea alkaa nähdä vilauksia oudoista olennoista, jotka vaikuttavat asustavan yläkerrassa. Kyse on hylätyistä mielikuvitusystävistä, joita hyysää äreä mies (Ryan Reynolds).

Krasinskin kirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa on arvokas teema ja lähtökohdiltaan kiinnostavia näkökulmia sen käsittelylle. Vanhemman menetys on lapsen voimakkaimpia kokemuksia. Aihe on ollut perhe-elokuvissa läsnä aina Bambista (1942) lähtien, ja esimerkiksi Klaus Härö käsitteli teemaa ansiokkaasti esikoiselokuvassaan Näkymätön Elina (2002). Yhtä lailla tuttu on myös näkökulma, jossa vain lapsi kykenee näkemään ja kokemaan tiettyjä asioita, ikään kuin näkemään toisen todellisuuden. Ifissä tätä toista todellisuutta edustavat mielikuvitusolennot.

Bea on äidin menetyksen jälkeen aikuistanut itsensä eikä pidä itseään enää lapsena. Aikuistumiseen kuuluu vastuiden ja velvoitteiden tuoma vakavoituminen, mikä hiljalleen haalistaa muistot lapsuuden viattomista leikeistä ja mielikuvitusystävistä, joista tulee unohdettuina toimettomia. Elokuva viestii vahvasti, että näin ei tarvitsisi olla, vaan aikuisenakin pitäisi olla oikeus mielikuvitusystävään ja tämän tuomaan elämän iloon ja elämänmyönteisyyteen.

Sanottavasta ei voi olla eri mieltä, mutta erityisen onnistuneesti Krasinski ei sanottavaansa onnistu elokuvallistamaan. Sävyltään ja teemaltaan vakavaan taipuvassa elokuvassa mielikuvitusystävien kohellus näyttäytyy irrallisena eikä onnistu tuomaan raskaan aiheen vastapainoksi luontevaa elämänhuumoria. Kohellus sekoittaa tarpeettomasti myös kerrontaa, jossa tarinaa eteenpäin vievät askeleet ovat välillä turhan hankalia harppauksia. Varsinkin nuoremmalle, kouluikäiselle, katsojalle tarinakokonaisuuden muotoutuminen osoittautui paikoin haastavaksi.

Ei perhe-elokuvissakaan asioita ole tarpeen vääntää rautalangasta, mutta kerronnan ja tarinankuljetuksen logiikan soisi olevan johdonmukaisempaa. Esimerkiksi Ryan Reynoldsin esittämä äreä Cal vaikuttaa koko elokuvan jotakuinkin tyystin turhalta hahmolta, kunnes lopussa Cal saa selityksensä. Tämä on kuitenkin luvalla sanoen liian myöhään, eikä loppu kykene kunnolla selittämään ja perustelemaan kaikkea tarinassa aiemmin esiin tuotua.

Osaltaan kyse on myös henkilöhahmojen ohuudesta. Niin Bea, isänsä kuin isoäitinsä jäävät hahmoina yllättävän vaisuiksi suhteessa siihen, että ovat menettäneet yhteisen lähiomaisen. Kokonaan oma lukunsa on Reynoldsin esittämä Cal, joka vaikuttaa olevan mukana vain siksi, että elokuvaan on saatu mukaan Ryan Reynolds. Hollywood-tähden puolihuolimaton roolisuoritus ei kykene syventämään hahmoaan oikein millään tavoin vastaamaan tarinaan kirjoitettuja merkityksiä.

Perheen elokuvailtana If täyttää tehtävänsä ja kykenee hetkittäin tarjoamaan nuoremmallekin katsojalle jotain tarttumapintaa vakavampien aiheiden käsittelylle. Kokonaisuutena elokuva ei kuitenkaan lunasta hyviä lähtökohtiaan ja suhteessa siihen, kuinka onnistuneesti vastaavaa sisältöä on perhe-elokuvissa aiemmin käsitelty, lopputulos jää tavanomaiseksi.