Honest Thief kotikatsomo

Toimintaleffagenreä vaivaa tämän ajan ikonisten näyttelijöiden puute. Viime vuosituhannella kannuksensa keränneet ovat jo eläkeiässä tai ainakin hyvin lähellä. Genressä vallinnut maskuliininen maailmankuva ei toisaalta ole enää muodissa ja menneiden aikojen sankareita yritetään istuttaa nykyaikaan, mikä saa väistämättä aikaan huvittavia tilanteita.

Pätevä luonnenäyttelijä Liam Neeson on intoutunut ikääntyessään nappailemaan sankarien toimintarooleja Taken-menestyksen jälkimainingeissa. Eikä siinä mitään, äijä puskee edelleen ammattimaisella otteella ja hänellä on aito läsnäolon taito tallella. Samaa ei voi sanoa kaikista hänen aikalaisistaan. Esimerkkinä vaikkapa ale-kategoriaan vajonnut Bruce Willis.

Kompastimena näissä yhden tähden ympärille kyhätyissä toimintapläjäyksissä tapaa yleensä olla kässäri ja oikeastaan sen mielenkiinnottomuus. Honest Thiefissakin on ulkoisiin seikkoihin kiinnitetty hieman huomiota, mutta unohdettu vetävä perusjuoni. Romanttisena kohteena toimii samanikäinen naisystävä, joka vielä viisikymppisenä jaksaa puurtaa psykan tutkinnon eteen. Poliisien taustatukena toimii hauska musti, jonka treenaajana kunnostautuu ohjaajan ja osakässäröijän Mark Williamsin nimikaima. Huvittava sattuma.

Tarinan rasittavuus kumpuaa sankarin liiallisesta ylivoimasta pahiksiin nähden. Sankari ei popsi pinaattia tai pähkinöitä vaan supervoimien salaisuutena on yksinkertaisesti toisen osapuolen raivoisa alisuoritus, siis hölmöys. Eikä tämä tarkoita epäkiitollisessa roolissa toimivaa Jai Courtneyta vaan sitä, minkälainen onneton urvelo hänen hahmostaan on muokattu.

Juonikuvio on selvillä alusta asti. Neesonin esittämä Tom Dolan haluaa aloittaa uuden ihastuksensa kanssa rehellisemmän elämän hautaa kohti. Ilkeät poliisit päättävät kuitenkin vetää välistä. Syyt saa yllättäen Dolan. Kun muut eivät saa mitään aikaiseksi, hänen tehtävänään on puhdistaa itse kolhiintunut maineensa.

Huomio kiinnittyy lisäksi rytmiin. Nykystandardeihin nähden toiminnan tempo on kovin rauhaisaa ja katsoja menettää mielenkiintonsa haparoivaan tarinaan useassa kohdassa. Kyllähän tätä katselee, mutta Neeson ja katsojat ansaitsisivat parempaa.

Outoa, että fyysisille tallenteille tuntuu löytyvän vielä markkinoita, kun niihin ei enää edes panosteta. Tässäkin taas kyseessä lätty, jossa elokuvan lisäksi ei ole mitään muuta täkymateriaalia.