Kaiken takana on nainen

Ohjaaja Sacha Gervasi vakuutti vahvalla esikoisohjauksellaan Anvil! The Story of Anvil (2008), joka tempasi musiikillisesti sivistymättömän katsojankin mukaan pitkän linjan hevibändi Anvilin edesottamuksiin. Hyvän maun omaavana ihmisenä Gervasi oli Anvilin fani itsekin, mikä näkyi lopputuloksessa positiivisella tavalla. Gervasin ohjauksen kautta syntyi myötäelämisen ja aitouden tunne.

HitchcockGervasin uusi ohjaus Hitchcock on elämäkerrallinen tulkinta Alfred Hitchcockista ja Psyko-elokuvan syntyprosessista. Se ei siis ole dokumentti, mutta se olisi voinut olla. Ehkä sen olisi pitänyt olla, sillä sujuvasta kerronnastaan ja teknisestä laadustaan huolimatta lopputulos on hieman kuivakka ja draaman kaareltaan pikemminkin tasaisen toteava kuin riittävän kireälle viritetty.

Ulkoiset puitteet ja faktat aikakaudesta ja elokuvan tekoprosessista on dokumentoitu tarkasti, mutta Hitchin (Anthony Hopkins) sisäinen maailma antaa mielikuvitukselle vapaat siivet. Hitchcock käy päänsä sisällä fiktionaalista vuoropuhelua Psykon tarinan tosielämän innoittajan, murhaaja Ed Geinin (Michael Wincott) kanssa. Samalla Hitch visualisoi sisäisiä tunnetilojaan ja vastoinkäymisten aiheuttamaa raivoa elokuvan kohtauksiin. Ratkaisu on omalaatuinen, mutta tuo tarinaan sitä vinksahtanutta näkövinkkeliä, jota siinä olisi saanut olla hieman enemmänkin.

HitchcockKäsikirjoituksen rajaus pelkkään Psykon syntyyn on kuitenkin hyvä ja tarkoituksenmukainen, sillä turhan usein elämäkertaelokuvista tehdään kaikenkattavia pikakelausbiografioita, joissa juostaan kohtaus kohtaukselta suurmiehen elämää läpi. Läpijuostu on usein juosten kustu.

Anthony Hopkins naulaa Hitchcockin olemuksen täydelleen maneereja ja puhetapaa myöten. Tästä on omat haittansakin, sillä Hitchcock-täysimitointi vie toisinaan huomiota hahmon sisäisestä tulkinnasta. Toisaalta Hitchcock itse olisi varmasti ensimmäisenä myöntänyt, että elokuvissa kuuluukin kärjistää ja dramatisoida hahmoista olennaisimmat piirteet ja tunteet esille.

HitchcockMyös Helen Mirren tekee hienon roolisuorituksen Hitchcockin vaimona Almana, joka joutuu taistelemaan sekä avioliitto-ongelmiensa että miehensä pikkutuhman tirkistelyvietin aiheuttamien ylilyöntien kanssa. Vaimon rooli suurmiehen taustalla tuodaan hyvin esille.

Hitchcock ottaa omalla tavallaan kantaa myös nykypäivän ongelmiin, joiden kanssa elokuvantekijät joutuvat painimaan yhä enemmän samalla kun elokuvateollisuus on polarisoitumassa megatuotantoihin ja pieniin indie-elokuviin, eikä riskejä haluta ottaa. Mikään ei ole lopulta muuttunut Hitchcockin ajoista. Edelleenkin tunnustetut ohjaajamestarit joutuvat tappelemaan mielikuvituksettoman tuottajaportaan sekä tekopyhän kaksinaismoralistisen itsesensuurijärjestelmän kanssa, joka sallii rajun väkivallan koko perheelle, mutta vetää herneen nenään vilahduksesta luonnollista alastomuutta.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,7 / 6 henkilöä


Powered by Preview Networks