High Life kotikatsomo

Tunnetun ja uniikin ranskalaisohjaaja Claire Denisin ensimmäinen englanninkielinen elokuva High Life sai melko ristiriitaisen vastaanoton julkaisuaikanaan. Valtavirtaan lukeutuvasta scifiviihteestä ei todellakaan ole kysymys, vaan kyseessä on enemmänkin taiteellinen, piinaava ja klaustrofobinen, kaiken kaikkiaan tunnepitoinen katselukokemus.

On tultu pitkä matka ohjaajan edellisestä kokopitkästä elokuvasta Aurinko sisälläni (2017), nimittäin ihan avaruuteen saakka. Ryhmä elinkautisvankeja on saanut tilaisuuden osallistua mustaa aukkoa koskeviin tutkimuksiin. Lisäksi rikollisista koostuvan avaruusaluksen eräänlaista auktoriteettiasemaa nauttiva tohtori Dibs (Juliette Binoche) on vannoutunut tekemään lisääntymiskokeita miehistöllä. Erimielisyyksiä ja jännitteitä syntyy, kun kaikki matkustajat yrittävät selvitä arjesta järjissään ja omien viettiensä johdattelemana. Montella (Robert Pattinson) on kaiken ohella haasteena totutella elämään pienen vauvan kanssa avaruuden eristyksissä.

Epäinhimillisessä ympäristössä puutarhapalsta kukoistaa, mutta syntyvyys ei. Ihmiselämän merkitys arvaamattomassa tyhjyydessä asetetaan kyseenalaiseksi. Elokuva käsitteleekin niin isoja kysymyksiä, että välillä hikoiluttaa. Kärsivällinen katsoja todellakin huomaa, että Denis pyrkii elokuvallaan avaruuden lisäksi myös mielen syvyyksiin.

Elokuvaa on verrattu muun muassa Andrei Tarkovskin kulttimaiseen tieteiselokuva Solarikseen (1972), eikä täysin suotta. Muun muassa inhimillisyys, eksistentialismi, unenomaisuus sekä mystisyys ovat vahvasti läsnä molemmissa. Vaikka High Life ei ehkä yllä yhtä moniulotteiseksi teokseksi kuin edellä mainittu, matkaavat molemmat elokuvat kiistatta ja kunnianhimoisesti pimeyden halki ihmisluonteen perimmäisiin kysymyksiin ja toimintamalleihin.

High Life todellakin haastaa lukuisilla tasoilla, ja tämä jos joku elokuva ei päästä katsojaa helpolla. Rauhallisesti etenevä epäkronologinen kerronta hyppelehtii kaikkialla menneen, tulevan sekä eri aikaulottuvuuksien välillä. Denis rikkoo kunnioitettavasti tyylilajien rajoja ilman, että lopputulos kärsisi. Kevyet eivät ole elokuvan aiheetkaan, niin kuin ohjaajalta on yleensä odotettavissakin. Tämän kaiken onnistumiseen on kuitenkin vaikuttanut valtavan ansiokas näyttelijäkaarti, ja varsinkin Juliette Binochen sekä Robert Pattinsonin roolityöt vakuuttavat äärimmäisen hyvin. Tulos on upea ja rehellinen.

Intensiivinen ja syvällinen High Life on elokuva, joka jää pohdituttamaan jälkeenpäin. Sitä tuskin kiistävät nekään, jotka eivät siitä liiemmin pitäneet. Elokuvan pienet epäjohdonmukaisuudet eivät riko kokonaisuutta eivätkä vie uskottavuutta. Matka ihmismieleen on synkkä, kaunis ja todellinen.