Heikoin lenkki kotikatsomo

1980-luku tuottaa monelle nostalgisia tunteita, usein sellaisista asioista joiden olisi pitänyt jäädä iäksi unholaan. Päälle liimattua ja keinotekoista kasarifiilistelyä ei kaipaa kukaan, mutta onneksi Heikoin lenkki ei sellaiseen sorru. David Nichollsin kirjaan perustuva teos on komediallinen nuoren miehen kasvudraama, jossa ajankuvaa käsitellään muutenkin kuin pintatasolla.

Pienestä asti University Challenge -tietokilpailua televisiosta seurannut köyhän yksinhuoltajaäidin poika Brian (James McAvoy) pääsee nipin napin opiskelemaan Bristolin yliopistoon lukuvuodeksi 1985. Työväenluokkainen Brian ihastuu kohtalokkaaseen yläluokan blondiin Aliceen (Alice Eve), mutta viihtyy myös vastakulttuuriradikaali Rebeccan (Rebecca Hall) seurassa. Opiskelujensa lisäksi Brian pääsee myös yliopistonsa University Challenge -joukkueeseen, mutta unelmien täyttymys on jotain muuta kuin mitä Brian on odottanut.

Komediallisesta otteestaan ja opiskelijaelämän villien puolien kuvauksistaan huolimatta Heikoin lenkki ei ole räävitön nuorisokomedia, eriteläträys tai aivot narikkaan -viihdepaketti vaan draama. Brianin elämä (sic) on taiteilua eri rajojen ja luokkien välillä, eikä omaa itsenäistä identiteettiään etsivä Brian kuulu kunnolla mihinkään. Duunaritaustainen paras kaveri Spencer (Dominic Cooper) on vieraantumassa "hienostelevasta" yliopistoystävästään, leskiäiti on löytänyt uuden lohduttajan jäätelöauton myyjästä, tietovisajoukkueen johtaja on raharikas snobi ja kämppikset täysin omissa maailmoissaan.

Nuoren miehen koettelemuksien kuvaamisessa ensiarvoista on löytää oikeanlainen nuorimies, ja viime vuosina vahvasti esiinnousseen James McAvoyn karisma on Heikoimmassa lenkissäkin erittäin vahva. Moniulotteisesti ja vähäeleisesti hahmon ristiriitoja tulkitseva esitys on oivallinen, mikä syventää elokuvan näkemyksiä. Brianin pahimmat ja parhaimmat kokemukset eivät saavuta hauskuudestaan huolimatta liian farssimaisia piirteitä, oli kyse sitten pilvipäissään tapahtuvasta itsensä nolaamisesta tai tietovisajoukkueen nyrkkitappeluun asti etenevästä välienselvittelystä.

Draaman kaari on luonteva ja elokuvan kuvakerronta palauttaa mieleen 1980-luvun Britannian ankeimmatkin puolet, kuten lamakauden, yleisen ahdistuksen ja Margaret Thatcherin hirmuhallinnon. Elokuvan ääniraita on 1980-luvun brittimusiikin kyllästämä. Vaikka pääpaino on kepeämmällä popilla ja goottirockilla kuten Kate Bushissa, The Curessa, The Smithseissä sekä Tears For Fearsissa, aikakauden särmikkäämpää, maanläheisempää ja aidompaa sielua kuvastavat muun muassa The Buzzcocks ja Motörhead. Yksikään 1980-luvun Englantia käsittelevä elokuva ei ole mistään kotoisin, jos Ace Of Spades ei soi!

Elokuvan juonenkäänteet ja ihmissuhteet eivät pääse yllättämään liiaksi, sillä nuorten miesten kasvutarinoiden tekemisessä on käytettävissä vain rajoitettu määrä keinoja. Toisaalta maanläheinen, lämmin ote ei edes hyötyisi liian ennalta arvaamattomista ja äkillisistä juonenkäänteistä. Tärkeintä ei ole aina se, mitä tapahtuu, vaan miten se tapahtuu. Lisäksi päähahmot eivät jää stereotypioiksi vaan muodostuvat aidoiksi persooniksi. Esimerkiksi seksikäs blondi Alice on paitsi varsin sympaattinen myös älykäs tietovisajoukkueen jäsen, ei aivoton syöjätär kuten niin usein varsinkin rapakontakaisissa opiskelija/nuorisoelokuvissa.

Lopuksi mainittakoon, että elokuvan suomenkielinen nimi on varsin epäonnistunut. Kymmenen pisteen avauskysymyksiin viittaava Starter for 10 tulee suoraan oikeasta University Challenge -kisasta, ja kuten kaikkien oikeiden tietokisojen, tämänkään kilpailun idea ei ole lähelläkään Heikoin lenkki -nöyryytysvisaa.