Grandma kotikatsomo

Elle (Lily Tomlin) on viisikymppinen työtön akateemikko, jolla on temperamenttinen luonne ja kimurantti suhde läheisiinsä. Elle on juuri eronnut itseään nuoremmasta naisystävästään, kun hänen luokseen saapuu avun tarpeessa oleva tyttärentytär Sage. 18-vuotias tyttärentytär on tullut raskaaksi ja tarvitsee rahaa aborttia varten, eikä uskalla pyytää sitä menestyksekkäältä bisnesäidiltään Judylta.

Niinpä varaton, luottokorteistaan tuulikellon rakentanut Elle kääri hihansa ja hyppää lapsenlapsineen edesmenneen elämänkumppaninsa autoon rahankeruumatkalle. Vaiheittain etenevällä matkalla naiset kohtaavat Ellen elämään kuuluneita ihmisiä, mikä taas avartaa luontevasti roolihahmojen maailmaa ja tarinaa.

Nokkelat dialogit, terävä juoni ja harppauksin etenevä tarina pitävät katsojan otteessaan läpi elokuvan, joka lyhykäisestä kestostaan huolimatta tuntuu juuri sopivalta annokselta sukupolvikertomusta. Karismaattinen Tomlin tekee näyttävän suorituksen isoäitinä. Moniulotteinen roolihahmo pulppuaa tunteita laidasta laitaan ja Tomlin välittää ne katsojalle uskottavan tyylipuhtaasti.

Grandman parhainta antia on sen koskettavan komediallinen ote ihmisyyteen. Erityisesti Ellen hahmosta välittyy taidokas yhdistelmä lähes misantrooppista suhtautumista kanssaihmisiin, jota kuitenkin sävyttää lämpö ja rakkaus. Sukupolvista nuoremmat, Marcia Gay Harden ja Julia Garner, jäävät kuitenkin hieman roolissaan loistavan Tomlinin varjoon.

Kolmen sukupolven naisten monimutkaiset suhteet toisiinsa ja muihin läheisiin risteilevät pitkin tarinaa. Tarinallisesti tapahtumat sijoittuvat yhden päivän ajalle, johon kuitenkin sisältyy pitkä matka kohti suuria päätöksiä. Lopulta Elle ja Sage päättävät, että ainoa mahdollinen tapa rahoittaa abortti on kertoa asiasta Judylle, mikä taas tuo naiset välillisesti läheisemmäksi toisiaan.

Isoäidin, äidin ja tyttären vaiheet kytkeytyvät toisiinsa hiljalleen tapahtumien edetessä ja tabunakin pidetty raskaudenkeskeytys väistyy sivuseikaksi kokonaiskuvan tieltä. Temaattisesti juonta kuvaa sukupolvikertomus, jossa naiseus ja elämäntarinat kietoutuvat toisiinsa. Myös feministiset viittaukset, joita elokuvaan on ripoteltu pilke silmäkulmassa, ovat taidokkaasti paikallaan. Kiehtova yksityiskohta on myös edesmenneen Elizabeth Peñan pienoisrooli tuittupäisenä kahvilanpitäjänä.

Yllättäviä kohtauksia pinoava tarina nostattaa hymyn huulille. Käsikirjoitus ja näyttelijöiden valovoimainen osaaminen tekevät elokuvasta hulvattoman koskettavan huolettomalla tavalla, joka tuntuu usein jäävän väkinäisesti kirjoitettujen draamakomedioiden yhteydessä paitsioon.