God Is a Bullet kotikatsomo

Viime vuosi oli yltäkylläistä aikaa oikeistolaisille pelkofantasioille. Pedofiiliringit, ihmiskauppa ja salamyhkäiset kultit mehevöittivät laitapopulismin hyökyaaltoa, jonka pärskeet näkyivät elokuvamarkkinoilla Sound of Freedomin kaltaisina yllätyshitteinä. Samaan kehikkoon yrittää istua myös vähemmälle huomiolle jäänyt pienen budjetin toimintatrilleri God Is a Bullet.

”Tositapahtumiin” pohjautuva elokuva kertoo etsivä Bob Hightowerista (Nikolaj Coster-Waldau), jonka tytär kaapataan satanistisen kultin toimesta. Hightower lähtee pelastusmatkalle kohti Meksikon rajaa lahkon jäseneksi naamioituneena. Apuna toimii kultista irtautunut Case Hardini (Maika Monroe), jolla on omat syynsä pelastaa tyttö sadistisen ryhmän armoilta.

Testamentillinen uskoneetos ja läpi pimeyden kulkeva sielunvaellus muodostavat pohjan tusinatöihin siirtyneen ohjaaja-käsikirjoittaja Nick Cassavetesin konservatiiviselle toimintatrillerille. Satanistikultin verityöt lävistävät valkoisen keskiluokan, joka asettuu elokuvassa ideaaliuhrin asemaan. Kieroutunutta pahuutta visualisoidaan dekadenssilla, pervoudella, epä-amerikkalaisuudella ja tatuoinneilla, jotka jättävät jäljen pimeällä puolella käyneen etsivän vaaleaan ihoon.

Lukkiutuneen arvomaailman rinnalla häilyy ajoittain orastavaa mahdollisuutta sisäiseen dialogiin. Etsivän mukana kulkeva, synkältä puolelta palannut Hardin onnistuu uskonkeskusteluillaan puhkomaan aukkoja kristillisen tekopyhyyden verhoon tuoden esille taustalle kätkeytyvää inhimillistä rumuutta. Kunnianhimoisemmassa teoksessa aiheesta olisi ehkä voitu takoa jotain aidosti kestävää.

Heikkotasoisessa elokuvassa pienetkin ansiot jäävät kuitenkin ontuvan muodon jalkoihin. Kliinistä väkivaltaa, tummia sävyjä ja välttävää näyttelijäntyötä kupliva kokonaisuus on juonellisesti epäkoherentti ja aukkoinen. Tähän lienee syynä se, että pohjoismaihin on jostain syystä saapunut rankalla kädellä saksittu lyhyempi versio.

Kokonaisuutena God Is a Bullet maistuu ja tuoksuu tusinalaarin vigilante-elokuvalta, jollaisia tallennemarkkinoille ilmestyy vuoden aikana masentavan paljon. Innoton lopputulos kuplii yhdentekevyydessä ja epätoivoinen yritys hakea uskottavuutta tosipohjaisuuteen vedoten saa lopputuloksen näyttämään lähinnä huonolta vitsiltä.