Glass Onion: Veitset esiin -mysteeri kotikatsomo

Jos haluaa murhata riesaksi muodostuneita kavereitaan huomaavaisesti kaikkien silmien alla varmalla kiinni jäämisen riskillä, oikea paikka siihen on rauhaisa yksityissaari. Suunnitelmaa ei tietenkään kannata muuttaa, vaikka mukaan uiskentelee jäniksenä huippuetsivä tai joka ainakin itse uskoo sellainen olevansa.

Eräänlaiseksi genreksikin voisi luonnehtia maisemamarkkinointiin keskittyviä lomadekkareita. Aurinko luo sopivaa kontrastia pahuudelle, joka usein iskee pimeässä. Jostain syystä tällä kertaa ulkokuvia hyödynnetään säästeliäästi ja tilalle tarjotaan ankeaa studiopatsastelua. Glass Onion: Veitset esiin -mysteerissä Kreikka-ulottuvuus hukataan.

Jännärigenressä uskottava juoni pitää katsojan mielenkiinnon yllä. Hienoa, että Rian Johnson jaksaa puskea alkuperäiskässäreitään, joissa tosin on surutta lainailtu elementtejä tunnetuimmilta tekijöiltä. Kolme vuotta sitten ilmestynyt ykkösosa, teattereissakin nähty Veitset esiin – kaikki ovat epäiltyjä (2019), oli katsottavampi moniulotteisemman henkilögallerian myötä. Harmittavasti tarinan oivallusrimaa on pudotettu kakkosessa mahdollisimman alas, jotta piltitkin voisivat pilkkiä tämän seurassa.

Syyllis- ja uhriseurueen kokoa on pienennetty, mikä on järkevää, mutta samalla hahmoista olisi pitänyt saada enemmän irti. Ainoastaan Janelle Monáelle on jaksettu työstää tarpeeksi eväitä kelpo rooliin, ja hienosti hän siitä suoriutuukin. Kehno Poirot-hahmon parodia Benoit Blanc on edelleen Daniel Craigin kontolla ja hän tekee, mitä pystyy. Sääli, että Blanc yhä mongertaa typerää junttijenkkiaksenttia, joka epäilemättä hämää huippuälykkäitä rikollisia varomattomuuksiin. Hauskinta on hemmon juoksu. Salaisen agentin metronomitikkauksen rinnalla tyypin koikkelointi on kovin hupaisan näköistä.

Tarina on niin yksiulotteinen, että syyllisen ja motiivin arvaa aikaisin. Kuvaa venytetään turhaa ärsyttävällä ”näytetäänpäs tämä sama kohtaus katsojalle myöhemmin toisesta kulmasta” -hämäyskeinolla, jotta jääkaapilla pistäytyjätkin pysyvät taatusti kärryillä.

Elokuvassa on lukuisa joukko cameoita. Ethan Hawke, Natasha Lyonne, Hugh Grant sekä veteraanit Angela Lansbury ja Stephen Sondheim, jotka molemmat menehtyivät ennen elokuvan ensi-iltaa. Lansbury esitti aikoinaan Ms. Marplea sekä kävi kuolemassa Niilillä.

Elokuvan nimi lienee napattu samannimisestä Lennon–McCartneyn viisusta, jota myös kuullaan. Netflixin karma alkuperäistuotantojen osalta on ollut kirjava. Tämä tuotos edustaa sitä heikompaa osastoa.