Geezers kotikatsomo

Yleensä se on huono merkki, jos elokuvan etukannessa on nimillä ja kuvilla varustettuna henkilöitä, jotka esiintyvät teoksessa satunnaisissa cameo-rooleissa. 3 Geezers! -elokuvan eli suomennettuna Geezersin kannen henkilöistä vain yksi eli J.K. Simmons on oikeasti varsinaisessa näyteltävässä roolissa, muut viisi piipahtavat omilla nimillään sanomassa lauseen pari.

J.K. Simmonsin kohdalla on pakko tehdä oletus, että miehellä on akuutti rahapula ja vaihtoehtoina on ollut joko tämän elokuvan tekeminen tai miesprostituoituna toimiminen turkkilaisessa vankilassa. Ja että tämäkin valinta on ollut kahden vaiheilla, sillä niin ala-arvoista kuraa Geezers on.

Ei sen puoleen, että Simmons mitenkään panostaisi rooliinsa lippalakkia räppärihenkeen takaperin pitävänä näyttelijänä, joka haluaa saada tuntumaa vanhuksena elämiseen ja asettuu vanhainkotiin tietääkseen, miltä tuntuu olla vanha mies. Tämä siis noin kuusikymppiseltä näyttelijältä, jonka pitäisi kyllä jo muutenkin tietää, miltä tuntuu kun ikää karttuu.

Rumasti kohdellaan myös luonnenäyttelijä Basil Hoffmania. Hoffman on arvostettu näyttelijäkouluttaja, jonka oma sivuosapainotteinen ura on kestänyt vuosikymmeniä ja vienyt hänet lukuisten huippuohjaajien kanssa merkittäviin elokuvateoksiin. Nyt hän kekkuloi rivona vanhuksena teoksessa, jonka tekijät eivät ole vaivautuneet pistämään edes Hoffmanin nimeä tai naamaa kansiteksteihin. Hoffmanin tilalle kanteen kun laitettiin joku tusinajuontaja sekä entinen vapaapainijasuuruus, nykyinen toimintatähti Randy Couture, joka käy kertaalleen kääntymässä ja kaatumassa tarinassa.

Lähtöasetelma ei ole kaksinen, mutta se on elokuvan parasta antia, sillä yhtään mikään muu ei toimi millään tavalla. Käsikirjoitus on aneeminen kooste satunnaista ja toisiinsa liittymätöntä vanhusten sekoilua, jossa pitäisi nauraa sille, että vanhakin ukko voi puhua rivoja ja jopa juoda viinaa. Hei, me nauretaan, kun eläkeläinen joraa nitrodiskossa ja pistää humpaten. Suorastaan kyljet repeävät naurusta, kun sama äijänkäppyrä kärsii krapulasta tai haikailee naisten perään.

Ohjaajalla ei ole mitään käsitystä kokopitkän elokuvan teosta, ja yhden ja saman huonon vitsin pitkitys vain jatkuu ja jatkuu. Onneksi sentään takateksteissä ilmoitettu 81 minuutin pituus ei pidä paikkaansa, sillä elokuvalla on kestoa vain 71 minuuttia ja siitäkin menee vajaat kymmenen minuuttia alkukohtaukseen sekä lopputeksteihin. Varsinainen elokuva kestää siis vain vähän yli tunnin, mutta se on hyvä osoitus siitä, että aika on tosiaan suhteellista, sillä reilu tunti tuntuu lähes ikuisuuden mittaiselta.

Elokuvien tuotto ei monestikaan korreloi teoksen laadun kanssa, mutta tässä tapauksessa se tekee niin. Geezers toi lippuluukuilta rahaa 4175 dollaria. Siis vähän yli neljä tuhatta dollaria. Yleisö äänesti jaloillaan, ja lipun maksaneiden katsojienkin osalta toivoisi, että he saivat rahansa takaisin. Elokuvaa ei voi suositella kuin kidutusvälineeksi Guantanamoon vangituille terroristeille, ja sekin saattaa olla liian epähumaania.