Funhouse kotikatsomo

Otetaanpa yksi mitta huvittavan hataraa sarjaa à la The Surreal Life (Ron Jeremy ja himmeet tähdet). Yritetään kirppisvispilällä hämmentää sekaan genre-klassikkoa kuten The Cabin in the Woods. Laitetaan silmät kiinni ja toivotaan parasta. Miten kävi? No, suurin osa taisi roiskua kameran ohitse.

Funhousessa joukko C-turhiksia saadaan kokoon rahapotti houkuttimena. Heti alkumetreillä käy selväksi, että osallistujille ei ole maltettu kertoa aivan kaikkea edessä olevista hurmeisista koitoksista. Menon pitäisi parantua, kun sekoilijat harvenevat, mutta ei se nyt aivan niin mene. Tyylilajissakin dialogi on kovin kankeaa ja kun artikuloijia on vähemmän, hahmojen onttous tulee kiusallisemmin esille.

Vaikka tekijät eivät täysin osu maaliin, heillä tuntuu olevan kova yritys päällä ja se onkin parasta tässä tuotoksessa. Toivottomat juonelliset nurkkaanmaalaukset ohitetaan vaihtelevan tasoisilla kevytheitoilla, joista paras on ehdottomasti meriselittely Tor-verkoista ja sipulireitityksistä, joka viheltää vinkuen asian ohi. Harmi sinänsä, että niilläkään ei tämän kaltaista livestriimi-palvelua saataisi pystyyn.

Alhaisen ansiokasta on tietysti hörönaureskella katsojien kanssa julkkistyrkkyilyn järjettömyydelle kaikilla tasoilla, mutta se vie viimeisenkin vähäisen uskottavuuden pois kauhu- sekä pelottelu-ulottuvuuksilta. Toisaalta somebimbot ja -jonnet ovat niin helppoja maalitauluja, että jotain luovempaa kulmaa olisi edes hetkisen kannattanut pohdiskella.

Funhousen näyttelijämateriaali on luvattoman epätasaista. Alkukohtauksen teurastuksen pitäisi kenties säväyttää, mutta johtuen hatarasta juutuutti-tason ilmaisuvoimattomuudesta, se vaikuttaa tragikoomisen säälittävältä. Mielenkiintoa herättää Skarsgård-klaanin nuorimman vesan päärooli. Menestyneeltä papalta ja veljiltä on taatusti imutettu oppia ja kaveri vetää ankeahkon roolinsa käsismateriaalin puitteissa hyvin.