Tyhmyys kasvaa porukassa

Terrorismi on yksi viime vuosikymmentä eniten leimanneista ilmiöistä, mutta aiheen käsittely elokuvamaailmassa on ollut varsin yksitotista. Tyypillisesti aihetta on lähestytty naama mutrussa ”toisista” uhkakuvia maalaillen ja aseita paukutellen. Yhtä tyypillistä kuvastoa ovat olleet tähtilippua heiluttavat ”omien” sankarikertomukset.

Brittiläinen satiirikko Chris Morris yrittää lähestyä aihetta hiukan eri näkökulmasta. Hänen esikoiskokopitkässään Four Lions ihmetellään terroristi-iskujen umpimähkäistä logiikkaa.

Four LionsElokuvassa neljä brittiläisistä fundamentalistimuslimia ovat päättäneet kohdata marttyyrikuoleman. Mitään erityisen järkevää syytä missiolleen kaverusporukka ei osaa määritellä. Heitä ajaa eteenpäin pelkkä nälkä tunnustuksen saamiseksi. Itsemurharyhmäksi poppoon organisoituminen on kaiken lisäksi harvinaisen epäjärjestäytynyttä. Sääntöjä keksitään sitä mukaa kun toimitaan, yksimielisyyteen ei päästä siitä, miten isku pitäisi toteuttaa ja hölmöjä käännytetään mukaan syöttämällä heille hölynpölyä, johon itsekin uskotaan.

Four Lionsia on kirjoitettu kieli keskellä suuta ja sen mestarillisuus paljastuu katsojalle vasta vähitellen. Terrori-iskuille päin naamaa nauravan elokuvan olisikin helppoa mennä metsään liian yksipuolisella maalitaulujen valinnalla tai perusteettomalla moukaroinnilla. Morris ei ole kuitenkaan taittamassa elokuvallaan vitsiä uskonnosta tai maalaamassa piruja seinälle vieraasta vihollisesta. Naurun kohteena ovat tuiki tavalliset jannut, joilla järjen käyttö lakkaa täysin heidän ryhtyessään uhosta tekoihin.

Four LionsSilloin kun Morris ei parjaa nelikon alusta asti tuhoon tuomittua iskuyritystä, revitään huumoria esimerkiksi virkavallan tunaroinnista ja harkitsemattomista ajojahdeista. Tämä tekee elokuvasta tasapuolisen: kaaoksessa virkavallan töppäilyt voivat olla pahimmillaan yhtä vaarallisia sivustakatsojille kuin kenen tahansa amatöörin pommileikit ostoskeskuksissa.

Silti elokuvaa rasittaa ajoittainen halpahintainen huumori. Usein se tuodaan esille kuitenkin niin kiusallisella tavalla, ettei pilkalle oikein osaa nauraa. Törmäilykomediaksi Four Lions onkin äärimmäisen musta ja miltei traaginen. Huumorin ei ole tarkoitettu naurattamaan ääneen vaan tekemään kipeää. Kun ruudulla esitetään väkivaltaa, ei helpotusta ole tiedossa.

Näin katsoja jätetään ottamaan itse vastuu naurunpyrähdyksistään. Four Lionsin kuvaamat terroristipyrkyreiden ihmiskohtalot eivät ole millään tavalla reiluja vaan ainoastaan kohtuuttomalla tavalla absurdeja. Niitä todistaessaan tekisi mieli nauraa, koska tilanteita ei uskoisi todeksi.

Mutta vielä pelottavampaa on, että Morriksen kuvaama hölmöily voisi hyvinkin olla totta.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,5 / 4 henkilöä