Tiukkaa asiaa
Etelä-Afrikassa vuosikymmeniä vallinneen apartheid-järjestelmän arvostelu kiihtyi 1980-luvun jälkipuoliskolla. Väkivallasta ja vainosta kerrottiin muulle maailmalle taiteen ja populaarikulttuurin keinoin. Peter Gabriel lauloi vankilassa murhatusta Steve Bikosta vuonna 1986 järjestetyissä Amnestyn konserteissa ja Richard Attenboroughin suurelokuva Huuto vapaudelle sai ensi-iltansa seuraavana vuonna. André Brinkin romaaniin perustunut draamatrilleri Valkoinen, kuiva kausi (1989) jatkoi aihepiirin käsittelyä ansiokkaasti.
Kyseiset elokuvat olivat sikäli merkittäviä, että niissä kuvattu sortojärjestelmä oli tuolloin täyttä totta kymmenille miljoonille eteläafrikkalaisille. Ajankohtaisuus antoi elokuville sekä historiallista että poliittista painoarvoa. Samanlaista ei ole vuonna 2009 valmistuneella brittielokuvalla Endgame, mutta varsin jäntevä poliittinen trilleri on kuitenkin kyseessä.
Robert Harveyn The Fall of Apartheid -kirjaan perustuva elokuva kertoo salaisista neuvotteluista, joita kielletty ANC-puolue ja valtaa pitävät afrikaanerit kävivät 1980-luvun lopulla. Britannian Somersetissa järjestetyt tapaamiset tähtäsivät viime kädessä rotuerottelupolitiikan lakkauttamiseen. Välitavoitteita olivat ANC:n laillistaminen ja Nelson Mandelan vapauttaminen.
Aloitteen neuvottelujen käynnistämiseksi teki liike-elämän palveluksessa työskennellyt Michael Young, jota elokuvassa näyttelee Jonny Lee Miller. Muita keskeisiä neuvottelijoita olivat filosofian professori Willie Esterhuyse (William Hurt) ja ANC:tä edustanut Thabo Mbeki (Chiwetel Ejiofor), josta tuli sittemmin Etelä-Afrikan presidentti. Poliittisen kädenväännön ohella elokuvassa seurataan valkoisen yliopistomiehen ja mustan aktivistin varovaista ystävystymistä.
Alun perin televisiolle tehdystä elokuvasta kaavailtiin ensin draamaa, mutta ohjaaja Pete Travis halusi tehdä siitä trillerin. Ratkaisu toimii: historiallisten neuvotteluiden onnistumista jännittää siitäkin huolimatta, että lopputulos on tiedossa. Martin Phippsin minimalistinen musiikki on tärkeä tunnelmanluoja.
Toisin kuin monet Afrikkaan sijoittuvat elokuvat, Endgame ei kylve lämpimissä väreissä ja auringonvalossa. Soweton slummia kuvataan yhtä kylmissä ja harmaissa sävyissä kuin sateista Englantia. Huuto vapaudelle -elokuvan kohottavien joukkokohtausten kaltaisia tunnehuippuja ei myöskään ole tarjolla.
Tiukasti asiassa pitäytyvä Endgame vaatii katsojaltaan tarkkaavaisuutta, sillä siinä puhutaan paljon ja punnitusti. Britanniassa käytävien keskustelujen lisäksi seurataan vankilassa vaikuttavan Mandelan (Clarke Peters) rinnakkaisneuvotteluja tiedustelupalvelun päällikön (Mark Strong) kanssa. Puheen paljous ja visuaalisten virikkeiden vähyys saavat aikaan sen, että kerronta tuntuu hetkittäin hieman kuivalta. Toisaalta dialogiin on upotettu hyvin vaikuttavia puheenvuoroja. Mieleenpainuva on esimerkiksi sowetolaisen naisen toteamus, jonka mukaan inhimillisyytensä menettäneet valkoiset kiduttajat ovat apartheidin uhreja siinä missä mustatkin.
Seuraava:
Matkalla
Jack Kerouacin klassikkoromaanin filmatisointi sisältää jerrykannullisen polttavia ideoita, mutta jää kaipaamaan tarttumakahvaa.
Edellinen: A Good Old Fashioned Orgy
Kolkyt ja risat -komediassa kaveriporukka suunnittelee orgioita jenkkiläisen siveellisesti.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta