Menestyksen hinta
James William Guercio, rockyhtye Chicagon tuottaja, ohjasi vuonna 1973 ensimmäisen ja ainoan elokuvansa Moottoripyöräpoliisi. Guercio luopui omasta palkkiostaan saadakseen mukaan huippukuvaaja Conrad Hallin (Maratoonari, American Beauty). Lopputulos on karhea henkilötutkielma hyväuskoisesta arizonalaisesta poliisista, jolle paljastuu vähitellen unelmien takana rehottava mädännäisyys.
John Wintergreen (Robert Blake) on Vietnam-veteraani ja moottoripyöräpoliisi, joka haaveilee rikosetsivän työstä. Stetsoni ja puku edustavat hänelle kirkkainta glamouria: työtä, jossa tarvitaan istumalihasten sijaan aivoja. Kun Wintergreen osallistuu murhajutun selvittämiseen, saa hän hetken maistaa unelmansa konkretisoitumaa. Todellisuus pistää kuitenkin kuvitelmalle hanttiin ja arvoja koetellaan. Univormu piilottaa alleen lähinnä korruptiota ja oman edun tavoittelua.
Wintergreen joutuu myös tasapainoilemaan seitsemänkymmentäluvun alun kulttuuristen ristiriitojen parissa. Hän samaistuu hippeihin, joita muut poliisit vihaavat niin paljon, että lavastavat näitä syyllisiksi. Toisaalta hän haluaa menestyä mahdollisimman hyvin poliisiurallaan. Hän uskoo, että rehellisyys ja tunnollisuus palkitaan.
Pienikokoinen Robert Blake tekee hienon roolin hyväuskoisena, hymyilevänä Wintergreenina, joka on kuin pikkupoika miesten maailmassa. Mitch Ryanin esittämä etsivä Harvey Poole on arvonsa myynyt isähahmo. Billy Green Grass antaa kasvonsa Zipperille, joka on Wintergreenin pari ja tämän vastakohta: hän vihaa hippejä ja haaveilee vain uudesta moottoripyörästä.
Kuvaaja Hall sai vastata erityisesti sisätilaotoksista, joista löytyy erikoisia kuvakulmia, valaistuksia ja rajauksia. Lähikuvamontaasina toteutetussa alkutekstijaksossa, jossa Wintergreen pukee ylleen poliisivarusteet, on myyttistä kaikua. Ulko-otokset Guercio halusi kuvattavan John Fordin elokuvien tyyliin.
Elokuva yhdistelee persoonallisella tavalla draamaa, rikoselokuvaa ja toiminnallisia taka-ajokohtauksia. Syklinen rakenne nostaa teemat tarinan edelle. Paikoin kerronta on kuitenkin liiankin viipyilevää, eikä teemojen täyttä potentiaalia saada tiristettyä pintaan. Lähes kaksituntinen elokuva jättää kokonaisuutena hieman raskaan jälkivaikutelman.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,7 / 3 henkilöä
Seuraava:
Öinen huuto
Patricia Highsmithin psykologisen trillerin filmatisointi hukkuu massaan.
Edellinen: Life During Wartime
Onni-kulttielokuvan hämmentävä jatko-osa keskittyy onnen tavoittelun sijaan mielitekojen seurausten kuvaamiseen.