Elä täysillä! kotikatsomo

Amerikkalaisille elokuvantekijöille 1950-luku tuntuu olevan rakas aihe. Se tarjoaa antoisia mielikuvia levottomasta nuorisosta ja ajasta, jolloin arvot olivat kohdallaan. Tätä ajatusta on käyttänyt myös Mark Pellington elokuvassaan Elä täysillä!.

Juoni rakentuu kahden Korean sodasta palaavan nuoren miehen kasvun kuvaamiseen. Sonny Burns (Jeremy Davies) on arka ja syrjäänvetäytyvä äidinpoika. Hänen täydellisenä vastakohtanaan on naisia kellistävä, kukkoileva atleetti "Gunner" Casselman (Ben Affleck). Parivaljakko palaa vanhempiensa luokse, tyypilliseen keskilännen kaupunkiin, Indianapolisiin. Sodan runtelemat pojat ovat henkisesti eksyksissä eikä avuksi kelpaa äidin lähettämä saarnamieskään. Ratkaisu pitää löytää itse. Kapinan tiellä ahdasmielistä Indianapolisia vastaan pojat kasvavat ulos vanhoista kuvioista, vaikkei nuorukaisten kapina kovin suurta ja radikaalia olekaan. Hiljainen jurotus persikkapiirakan vastenmielisyydestä ei maailmaa muuta.

Videon kansiteksti lupaa enemmän kuin antaa. Päähenkilöiden elämä jää kieppumaan naisten ympärille. Gunnerin opastuksella puuteriposkien salattu maailma raottaa oveaan. Kaupungin tyttötarjonta on lopulta varsin vähäinen, jonka seurauksena pojat suuntaavat matkansa anteliaammille laitumille. Se on kapinaa!

Elokuva pohjautuu Dan Wakefieldin menestyskirjaan Going All the Way. Yllättävää on, että elokuvan heikoimmaksi lenkiksi jää sen tarina. Kehno juoni peitetään taitavasti hyvien roolisuoritusten ja ammattimaisen kamerankäytön alle. Hyvä suoritus toki sekin. Jeremy Davies ärsyttää onnistuneesti katsojaa nykivällä tyylillään. Ehkä liikaakin. Ben Affleck on kuin tehty rooliaan varten. Elokuvan musiikki ansaitsee erityisen kiitoksen. Se tuo kuviin Twin Peaks -tyylisen mystisen tunnelman ja kohottaa muuten latteaa kerrontaa.

1950-luku antaa mahdollisuuden ajattoman elokuvamaailman rakentamiseen. Ei haittaa, vaikka filmi periytyy jo kolmen vuoden takaa. Pröystäilevät amerikanraudat ja kaunis puvustus ovat rekvisiittaa, jonka avulla ei voi epäonnistua. Kuvauksen omalaatuinen tyyli on elokuvan kantava voima. Kuvakulmat ovat tarkkaan harkittuja. Kameratyö tuo mukaan oman kerrontatavan. Kaikki kolme tähteä pelkästään hienosta kuvauksesta.

Elä täysillä palkittiin vuoden 1997 Sundance Film -festivaaleilla. Ei liene sattumaa, että tähtilippu vilahtaa kuvissa useammin kuin olisi tarpeen. Oman maan lipun viuhahtaminen kohottaa kummasti yleisön tuntoja. Siinä sivussa myös elokuvan suosiota. Amerikkalaisen elämäntyylin kyseenalaistaminen on sen sijaan uusi piirre. Indianapolis näyttäytyy elokuvassa ahdasmielisenä ja sisäsiittoisena paikkakuntana, jolle saa ja pitää nauraa. Vuonna 1997 tämänkaltainen kritiikki oli aikalailla uutta. Nykyisin siitä saadaan Oscareita, kuten vaikkapa elokuvan American Beauty tapauksessa. Pankin räjähdettyä voimme aavistella, että samaa reseptiä tullaan käyttämään toistekin. Tähtilippu saa uuden, ironisen merkityksen, jolle myös punaniskat voivat nauraa. Eri asia on, osaavatko he. Suomalaista katsojaa tämänkaltainen ironia lähinnä ärsyttää.