Eisenstein in Guanajuato kotikatsomo

Nimestään huolimatta Eisenstein in Guanajuato ei ole elokuva oikeasta Sergei Eisensteinista (1898–1948), vaan pikemminkin metafiktiivinen pastissi sille Eisensteinille, jonka katsojat tuntevat ainoastaan hänen elokuviensa kautta. Panssarilaiva Potemkinin (1925) ja Lokakuun (1927) ohjaaja kirjoitti nimensä elokuvan historiaan jo sen alkuaikoina esitellessään, mitä kaikkea elokuvataide voi ilmaista, erityisesti leikkaustyön kautta. Elokuvan pioneerille ei liene parempaa pastissin tekijää kuin voimakkaan visuaalisista elokuvistaan tunnettu Peter Greenaway, jonka elokuva Eisensteinista lumoaa etenkin suomalaisen Elmer Bäckin loistavan roolisuorituksen ansiosta, vaikka sen tarinallisuus onkin hyvin löyhää ja leikkaustyöllä kikkailu välillä teennäistä.

33-vuotias Sergei Eisenstein (Elmer Bäck) matkustaa suosionsa huipulla Meksikoon tehdäkseen elokuvaa Que viva México! Meksikossa hän solmii intohimoisen suhteen oppaaseensa Palominoon (Luis Alberti) ja kymmenpäiväisen matkansa aikana oppii paljon seksistä ja kuolemasta.

Eisenstein in Guanajuato ei ole erityisen pätevä elämäkertaelokuva, sillä sen tarina on melko lailla keksitty tai epäilyttävien huhutietojen varassa. Erityisesti Eisensteinin seksuaalisesta suuntautumisesta ei ole merkittävästi todisteita. Heti ensimmäisistä väriloistoisista greenawaymäisistä otoksista lähtien käykin ilmi, että Greenawayn elokuva toimii nimenomaan muodon ehdoilla. Hänen tavaramerkkinsä, värikäs symmetrinen kuvataiteen mukainen asettelu, hallitsee elokuvan jokaista otosta. Onkin hieman yllättävää, että elokuvan eriytymistä omaksi taiteenlajikseen voimakkaasti edistäneen Eisensteinin elämästä kertova elokuva on niin kuvataidemainen.

On elokuvassa leikkauksellistakin näppäryyttä, mutta se on suurimmaksi osaksi itsetarkoituksellista, Eisensteinin tuotantoa kehnosti matkivaa sekavaa mössöä, jonka suurimpia oivalluksia ovat olevinaan Eisensteinin elokuvista väliin leikatut pätkät. Greenaway ei nähtävästi ole pystynyt pitämään sisäistä fanipoikaansa kurissa, ja se on ollut vaaraksi koko elokuvalle.

Elokuvaa hallitsee nuoren tuntemattoman teatterinäyttelijän Elmer Bäckin hätkähdyttävän upea roolisuoritus, joka vaatimattomasti sanoen kantaa koko elokuvaa ja nostaa sen yli-innokkaiden puheripulisten taide-elokuvien yläpuolelle. Vaikka Eisensteinille ei ole kirjoitettu suurempaa roolia kuin omaa seksuaalisuuttaan etsivä, höperösti filosofoiva hölöttävä taiteilija, Bäck onnistuu kirjaimellisesti koko kehoa rasittavalla roolisuorituksellaan luomaan kuvan meihin kaikkiin vetoavasta kärsivästä elokuvantekijästä.

Greenawayn tuotanto käsittelee käytännössä ainoastaan kahta asiaa, seksiä ja kuolemaa, ja niistä on Eisenstein in Guanajuatossakin kysymys. Elokuvassa ideat tulevat lihaksi seksuaalisen suhteen ja kuolleiden muistopäivän muodossa. Näistä ainoastaan ensiksi mainitussa on jotain ihmisyydestä kertovaa, sillä Eisensteinin ja Palominon suhde on epätasaisuudessaan kieroutuneesti koskettava ja rujossa fyysisyydessään samaan aikaan raastava ja kiihottava.

Itse Eisensteinin elämän tärkeintä asiaa, elokuvien tekemistä, Eisenstein in Guanajuato ei käsittele lähes ollenkaan. Radikaali ratkaisu osoittautuu elokuvan mittaan toimivaksi, sillä elokuvan tekemiseen keskittyminen olisi pirstonut elokuvan jo valmiiksi löyhän kerronnan. Eisensteinin perintö kuitenkin elää Greenawayn valitsemassa visuaalisessa tyylissä, ja se riittää tarpeeksi hyvin.

Eisenstein in Guanajuato on Greenawayn makaaberissa tuotannossa kevyempi valonpilkahdus. Päällimmäinen tunne on ilo ja rakkaus elokuvaa ja ihmisiä kohtaan, ja elokuvaa voikin pitää Greenawayn lähimpänä yrityksenä tehdä romanttista komediaa – ellei jonkun mielestä jo Kokki, varas, vaimo ja rakastaja ollut sellainen. Vaikka Eisenstein itse käsittelikin elokuvissaan lähinnä kuolemaa ja tuhoa, Greenawayn pastissi näkee näissä teemoissa myös jotain kaunista. Greenaway ei ole yhtä terävä satiirissaan eikä hauska makaaberiudessaan kuin 1980-luvulla, mutta anteeksi hänelle voinee antaa lapsenomaisen innostuksen, sillä siihen on helppo uppoutua, vaikkei Eisensteinista erityisesti välittäisikään.