Edison kotikatsomo

Edisonin ohjaaja-käsikirjoittaja David J. Burke on tarttunut aiheeseen, josta riittää loputtomasti ammennettavaa. Korruptoituneen amerikkalaisen yhteiskunnan teemalle on rakennettu lukemattomia elokuvia, osa vankemmalle perustalle, osa kliseiden upottavaan suohon. Valitettavasti Edison kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan.

Tällä kertaa niin liike-elämään kuin oikeuslaitokseenkin lonkeroitaan levittävä paha mustekala on poliisin erikoisjoukot F.R.A.T. Kyseinen "superliiga" rahastaa huumeilla ja muulla rikollisuudella ihmishenkiä säästelemättä. Raha pestään Edisonin kaupungin suuryrityksissä ja naamioidaan poliittiseen Parempi Edison -hankkeeseen.

Pahalla on luonnollisesti vastavoimansa, pari hyvää poliisia sekä totuuden paljastajina ja oikeudenmukaisuuteen pyrkijöinä journalismin edustajat. Morgan Freeman esittää paikallislehden päätoimittajaa, vanhaa kehäkettua, joka on tinkimättömyydellään voittanut aikoinaan Pulitzer-palkinnon. Lapsenkasvoinen Justin Timberlake on puolestaan aloitteleva ja innokas journalisti, joka tarttuu pieneen langanpätkään ja kerii auki koko likaisen vyyhdin.

Siinä elokuvan teemat. Paha vastaan hyvä, kokemattomuus vastaan kokemus ja mukaan mahtuu tietenkin muutaman henkilöhahmon kasvaminen ihmisenä vastakkainasetteluiden ristipaineessa. Elokuvan ilmeisenä tarkoituksena on tutkia moraalia ja ihmisten tekemiä valintoja, mutta tavoite katoaa jonnekin juonen kannalta täysin liioiteltuun tuliaseilla räiskyttelyn joukkoon. Edison jättää jälkeensä vaikutelman päättämättömyydestä ja tavoitteiden asetteluiden epäselvyydestä. On vaikea sanoa pyrkiikö elokuva olemaan perinteinen lauantai-illan action vai poliittinen draama.

Edisonin maailma on synkkä ja sitä korostetaan tummilla sävyillä ja yhden ilmeen näyttelijäsuorituksilla. Ilmaisuvoimaa ei kuitenkaan elokuvan millään osa-alueella ole tarpeeksi ja tämä tekee Edisonista tasapaksun ja mitäänsanomattoman. Elokuva pyrkii olemaan vakava, mutta tekee tämän hyläten kaikki sävyt. Pienintäkään vastapainoa luovaa ironiaa ei ole havaittavissa.

Lisäksi elokuva on epäuskottava pienintä yksityiskohtaa myöden. Kuka toimittaja kirjoittaa juttunsa tietokoneella suoraan sivupohjaan? Entä kuinka uskottavaa on, että peittääkseen likaisen jutun poliisi pahoinpitelee tai ampuu kaikki todistajat ja tämän jälkeen vielä toinen toisensa poliisien keskinäisessä kaupunkisodassa hylätyssä varastossa.

Suurin epäkohta on kuitenkin siinä, että katsojan ei tarvitse käyttää älynystyröitään laisinkaan. Asetelma on alusta lähtien selvä. Paha ja hyvä eivät vaihda puolta, eikä tämä ole juonipaljastus, koska juoni ei tarjoa yllätyksiä. Katsoja voi ainoastaan odottaa saako Timberlaken esittämä Pollack kirjoitettua paljastusjuttunsa eikä tämäkään ole kovin kiinnostavaa. Kiinnostavaa sen sijaan on se, miten Kevin Spacey ja Morgan Freeman on saatu mukaan tähän pohjanoteeraukseen.