Dreamkeeper kotikatsomo

Steve Barronin ohjaama Dreamkeeper on kunnianhimoinen spektaakkeli, joka avaa Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden tarinankerronnan perinnettä sekä tarkastelee sukupolvien välisiä ristiriitoja. Aihe on ehkä yllättävä Barronin kaltaisella ohjaajalle, joka on vastuussa sellaisista elokuvista kuin Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat (1990) ja Coneheads (1993). Barron tunnetaankin paremmin musiikkivideoiden ohjaajana. Dreamkeeper palkittiin parhaana elokuvana 28th Annual American Indian Film Festivalissa vuonna 2003.

Shane (Eddie Spears, Geronimo) on nuori lakotaintiaani, joka asuu reservaatissa yhdessä äitinsä kanssa. Isoisä Pete (August Schellenberg, Free Willy, Geronimo) on tunnettu tarinankertoja, joka kokee velvollisuudekseen lähteä vielä kerran matkustamaan jokavuotiseen All Nations -intiaanitapahtumaan. Shanen ongelmat jenginsä kanssa pakottavat hänet isoisän matkaseuraksi. Vaikka hän lähteekin vastahakoisesti, lopussa ympyrä sulkeutuu odottamattomalla tavalla. Isoisän tarinoiden siivittämä matka muuttuu nuoren miehen kasvukertomukseksi.

Dreamkeeper on samalla sekä fantasiaelokuva että roadmovie. Matkan varrella sattumat johdattelevat epäsuhtaista paria, jolloin vastakkain asetetaan nykyaika ja menneisyyden myytit. Roadmovielle tyypillistä irtiottoa ja yhteiskunnallista kriisiytymistä tarkastellaan ydinperheen hajoamisen ja intiaaniyhteisön nykytilanteen kautta, joissa ongelmat kiteytyvät rikollisuuteen, alkoholiin ja identiteetin säilymiseen muun maailman ja reservaatin puristuksessa. Vanha miehen itsepäisyys, raihnaiset kulkupelit ja ongelmallisten perhesuhteiden tarkastelu tuovat mieleen David Lynchin The Straight Storyn (1999).

Elokuva on näyttävimmillään intiaanitarinoiden visualisoinnin kautta. Keskeisenä jatkotarinana on lakotaintiaanien legenda Kotkanpojasta, joka suorittaa perinteistä nuoren miehen initaatioriittiä vuorella. Legenda Kojootista, viekkaasta mutta epäonnisesta trickster-hahmosta, on tunnettu eri heimojen parissa ja se näyttää operoivan mainiosti roadmovien takapakkien ja sattumuksien kautta. Legendojen joukossa on myös tarina valkoisesta miehestä intiaanien parissa, joka on tuttu varsinkin Kevin Costnerin elokuvasta Tanssii susien kanssa (1990). Muuten valkonaamat loistavat poissaolollaan.

Vaikka elokuvassa näyttelee satoja alkuperäisiä intiaaneja, Dreamkeeper ei ole intiaaninäyttelijöiden kierrätyskeskus. Näyttelijäkaarti koostuu vähemmän nimekkäistä kanadalaisista ja yhdysvaltalaisista näyttelijöistä vuosien varrelta. Ekstrojen Making of Dreamkeeper -osiossa on näyttelijöiden ja asiantuntijoiden haastatteluja, jotka itse asiassa allekirjoittavat omakohtaisilla kokemuksillaan tarinan.

Alunperin minisarjana esitetty Dreamkeeper on melko raskas kolmituntisena elokuvaversiona, koska tarinat alkavat puuduttaa ilman suurempia hengähdystaukoja. Sama pätee myös erikoisefekteihin, jotka pahimmillaan ovat pelkkää digitaalista ilotulitusta.

Tradition siirtämisen merkitys sukupolvelta toiselle on kuitenkin tärkeintä. Ajatus ei olekaan menneessä eikä nykyhetkessä tai niiden ristiriidoissa, vaan ennen kaikkea tulevaisuudessa ja toivossa. Silloin tällöin pintaan nousevan paatoksellisuudenkin voi antaa anteeksi hyvien tarkoitusperien vuoksi.