Deep Throat - Syvä kurkku kotikatsomo

Seksin ja elokuvan yhtälö kehitettiin heti elokuvan keksimisen jälkeen, mutta varsinainen massatuotanto käynnistyi vasta 1970-luvun alussa Yhdysvalloissa. Vallanpitäjien hurskasteleva kaksinaismoralismi sekä seksuaalisen asennekasvatuksen puritaanisuus loivat mehevän kasvualustan aikuisviihteelle. Vapaan rakkauden aikakauden airut, yli 600 miljoonaa tuottanut Syvä kurkku oli ensimmäinen julkiseen teatterilevitykseen päässyt elokuva, jossa näytettiin hardcore-lähikuvia seksiaktista.

Edelleen alansa tunnetuimman teoksen juoni on absurdin humoristinen. "Itseään esittävä" Linda Lovelace ei railakkaasta seksielämästään huolimatta saavuta lainkaan orgasmia. Onneksi kekseliäs lääkäri Young (Harry Reems) havaitsee, että Lindan klitoris sijaitsee tämän kurkussa. Lääkkeeksi määrätään tuhti annos fellaatiota, ja johan alkavat kellot soida ja raketit sinkoilla taivaalle – kirjaimellisesti.

Syvä kurkku sijoittuu psykedeelisen kokeilun ja komedian pornolla höystettyyn välimaastoon. Ohjaaja Gerard Damianon montaasitekniikkaa hyödyntävät orgasmimetaforat muodostavat oivan kontrastin realistiselle seksille. Nykynäkökulmasta melko kesyjä mutta edelleen toimivia rakastelukohtauksia rytmittää ajan henkeä tihkuva musiikki. Varsinkin elokuvan tunnarin hektinen komppi on hulvaton.

Elokuvataiteellisilla mittapuilla Syvä kurkku on hellyttävän kömpelö ja tahattoman koominen, vaikkakin pieneen budjettiinsa nähden kunnianhimoinen. Tähdeksi elokuvan myötä noussut Reems jää fyysisesti kauaksi John Holmesin miehisistä mitoista, mutta puujalkavitsejä laukova sympaattinen viiksivallu pärjää silkalla karismalla. Aikansa tähdenlento Linda Lovelacekin esiintyy vapautuneesti, toisin kuin näyttelijän myöhemmät paljastukset antavat ymmärtää.

Elokuvan oheisdokumentin mukaan Lovelace katkeroitui uusien naistähtien viedessä hänen asemansa. Vetäytymisensä jälkeen Linda kirjoitti useitakin elämänkertoja, jokaisen ollessa entistä dramaattisempi. Vastoin kaikkia aikalaiskertomuksia Lovelace väitti, että hänen ohjaaja-aviomiehensä olisi pakottanut hänet kohtauksiin raiskattavaksi. Myöhemmin tarinaan lisättiin vielä haulikko, jolla Lovelacea kuulemma uhattiin. Kumma kyllä edes avioero ei kuitenkaan estänyt Lindaa tekemästä jatkossa lisää pornoa, jopa samojen niin sanottujen raiskaajien kanssa.

Lovelace jäi myös oikeudessa kiinni valehtelusta kiistäessään tehneensä eräitä aiempia pornoelokuviaan. Lovelacen epäonneksi harrastajafriikit kaivoivat kätköistään kasimillisen eläinpornoelokuvan Dog Fucker (1969), joka ei juuri Lindan uskottavuutta kohentanut. Radikaalifeministien äärijärjestöt jättivät kuitenkin ristiriidat sikseen ja näkivät vain yhden totuuden, sorretun naisen totuuden. Lovelace työllistikin itsensä myöhemmin täyspäiväisesti seminaaripuhujana ja järjestöjen käsikassarana.

Monet kiihkoilijat eivät kuitenkaan ole havainneet, että Syvä kurkku on luettavissa profeministiseksi, jopa valistavaksi elokuvaksi. Varsinkin Yhdysvalloissa seksuaalikasvatus oli ollut suurten ikäluokkien kohdalla olematonta, joten oppi klitoriksen olemassaolosta oli monelle tarpeen. Teoksen pääteemakin on varsin kaukana äärifeministien esittämistä alistamis- ja esineellistämisväitteistä, sillä elokuva nimenomaan korostaa naisten seksuaalista aktiivisuutta ja yhtäläistä oikeutta nautintoon.