Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa tehtiin vuonna 1971 psykologinen testi, jossa valvotuissa olosuhteissa simuloitiin vankilaolosuhteita jakamalla parikymmentä tavallista ihmistä vankeihin ja vartijoihin. Parin viikon pituiseksi tarkoitettu koe kuitenkin keskeytettiin, koska testipopulalla alkoi mopo karata käsistä pahemman kerran. Tarkoituksena oli todentaa sitä, miten tietyissä olosuhteissa ihminen taantuu helposti "roolinsa" vangiksi.
Toisaalta, olisi sen voinut ilman testiäkin jo kertoa, että pikku nilkeistä tulee suurempia nilkkejä, kun heille antaa edes näennäistä valtaa ja käteen suuren pampun oman prinssinnakin tilalle. Tutkijoille olisi ollut paljon helpompaa poistua kammioistaan hetkeksi ulkomaailmaan haistelemaan ikään kuin kylmän todellisuuden koleita tuulia. Ei olisi tarvinnut ihmisiä kiusata.
Samaiseen testiin pohjautuu tv:ssä vaikuttaneen saksalaisen Oliver Hirschbiegelin ensimmäinen pitkä teatterielokuva Das Experiment kärjistävillä mausteilla. Päähenkilönä on vankien puolelle joutunut välistävetäjä, joka silmälasisankoihin kätketyllä kamerasysteemillä aikoo tehdä kokeesta paljastusjutun sensaatiolehteen. Hän provosoi vartijakokelaita tieten tahtoen kunnon raporttimateriaalin toivossa. Ja stydiä tavaraa piisaakiin, kun valvottu koetilanne riistäytyy käsistä ja sotku purkautuu julmaksi ja sadistiseksi väkivallaksi.
Das Experiment kärjistää jutun juonta melko sumeilemattomasti ryntäillessään edestakaisin saksalaisen tv-sarjaestetiikan ja niin fyysisen kuin psyykkisenkin väkivallalla herkuttelun välillä. Kun tällainen juttu on saksalaisten tekemä, niin luonnollisesti nousee kysymys vertauskuvallisuudesta natsien touhuihin, joiden traumaattista perintöä harva saksalaisohjaaja - Rainer Werner Fassbinderia lukuunottamatta - on rohjennut elokuvassa analysoida.
Hirschbiegelin tarjoama simppeli selitys, että jokainen kärähtää kusipääksi, kun annetaan pari vallan avainta, ei oikein istu mihinkään todelliseen. Se halventaa ihmisyyttä, vaikka se ei kovassa kurssissa olisi koskaan ollutkaan. Mitään konkreettista tai käteenjäävää madonlukua joukkopsykoosin kauheista mekanismeista tympeä Das Experiment ei anna. Jos sanoma on se, että ihminen on ihmiselle susi, niin keksikäähän jotain jämerämpää ja omaperäisempää. Perustotuudet on esitetty jo ammoisina aikoina.
DVD / kuva: 16:9 anamorfinen widescreen 1.85:1; ääni: Dolby Digital 5.1; ekstrat: kulissien takana, tekijöiden esittelyt, traileri, haastatteluja.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 2 henkilöä
Seuraava:
40 päivää ja 40 yötä
Arvostelu elokuvasta 40 Days And 40 Nights / 40 päivää ja 40 yötä.
Edellinen: Valkokankaan lemmikit
Arvostelu elokuvasta America''s Sweethearts / Valkokankaan lemmikit.