Coyote Ugly kotikatsomo

Ylioppilaslakki on viimein päässä ja nuoret ovat nyt valmiita astumaan maailmaan, niinhän se rehtori sanoi päättäjäispuheessaan. Vaan mitä maailmalla on tarjottavana newjerseyläistytölle? Päästä kohtuullisiin naimisiin ja ryhtyä perheenäidiksi. Niille tavallisille tytöille tuo saattaa vielä nykyäänkin riittää amerikkalaiseksi unelmaksi, mutta ei Violet Sanfordille. Mutta hän onkin poikkeustapaus, erikoislahjakkuus tavallisen pinnan alla. Ja semmoisiahan ihmisistä suurin osa kuvittelee ainakin salaisesti olevansa.

Onneksi New Jerseystä on New Yorkiin vain 68 mailia. Sinne Violet lähtee menestymään lauluntekijänä. Menestyksen tiellä on oltava elokuvan mitallinen vastoinkäymisiä, ja saadakseen jokapäiväisen omenapiirakkansa Violet pestautuu baariin tehtävänään juomien myymisen lisäksi viihdyttää asiakkaita tanssimalla baaritiskillä.

Coyote Ugly on nykyajan satu, jonka kohderyhmänä ovat vähän toisella kymmenellä olevat tytöt. Sellaiseksikin se on uskomattoman naiivi. Elokuva ei väräytä silmänluontaankaan sen merkiksi, että suhtautuisi tarinaansa tai arvoihinsa yhtään ironisesti tai muuten itsetietoisesti. Elokuvan suosiolle merkityksellistä on tietysti se, että tässä sadussa köyhä tyttö on elokuvan ajatusmaailman mannekiinina oman onnensa seppä. Hänet baariinsa palkannut Lil ei ole hyvä haltiatar vaan omaa etuaan ajava liikenainen ja taikasormusta hän ei tarvitse, koska on ilmankin hyvä. Suhdetta prinssiinsä Violet pyörittää täysin oman päänsä mukaan.

Erona perinteisempään satuun on myös se, että Violetin kohtaamat vastoinkäymiset ovat enemmänkin luonnosmaisia kuin vakavia. Huomattavasti enemmän aikaa käytetään esittelemään häntä ja muita vähäpukeisia tyttöjä baaritiskillä. Tarinan puolelta tätä asetelmaa pehmentää se, että he yhdessä tuumin vahvan naispomonsa kanssa kiusaavat miespuolisia asiakkaitaan ja pitävät tilanteet tiukasti käsissään.

Coyote Ugly pyrkii jatkuvaan liikkeellä oloon. Pysähtymisen aiheuttamaa ahdistusta torjutaan saattamalla kamera-ajon avulla liikkeeseen hetkelliset paikallaanolot kuten suutelukohtaukset. Tarinassa lavakauhua poteva Violet harjoittelee soittoaan ainoassa nuujook-mytologian mukaisessa rauhallisessa paikassa katolla kuin Paul Simon konsanaan poseeraten kuitenkin sujuvasti elokuvakameralle.

Amerikkalaisen markkinatalouden arvot näennäisen täydellisesti sisäistäneeseen elokuvaan on miltei mahdotonta ulottaa tätä huomiota syvemmälle menevää ideologiakritiikkiä, koska elokuvasta ei löydy murtumakohtia tai karheuksia kiinni tarttumiseksi. Tämä puolestaan kertoo elokuvan olevan omassa lajissaan huolellista laatutyötä. Matka menestykseen on svengaavaa ja makeata. Oikeasti.

DVD / kuva: 16:9 Widescreen 2.35:1; ääni: Dolby Digital 5.1 (Dolby Surround 2.0 venäjä); tekstitetty (elokuvaa voi katsoa ilman tekstitystä); special features: Commentary (kommnettiraita), Search for Stars (esittely), Inside the Songs (laulujen teosta), Additional Scenes (neljä poistettua kohtausta), Coyote 101 (baariesittely), Action Overload (vauhtikooste), LeAnn Rimes Music Video (Can’t Fight the Moonlight) sekä trailer.

ks. ensi-illat: - Pieni kultakurkku - Tie onneen