Cop Car kotikatsomo

Ohjaaja-käsikirjoittaja Jon Wattsin nimi tuskin soittaa välittömästi kelloja kovinkaan monelle. Mies nousi suuren yleisön tietoisuuteen vasta viime vuoden puolella, kun Sony kiinnitti hänet ohjaajaksi uudelleen käynnistettävän Hämähäkkimies-elokuvasarjan ensimmäiseen osaan. Watts liittyy osaksi alati kasvavaa indie-ohjaajien joukkoa, jotka pääsevät näyttämään kykynsä suurinimisten ja hintavien elokuvafranchisien parissa. Linjaa ovat viime vuonna pitäneet yllä Josh Trank Fantastic Fourilla ja Colin Trevorrow Jurassic Worldilla.

Edellä mainituista poiketen Wattsilla ei ole kuitenkaan takanaan yhtään erityistä hittiä. Uutissatiiri The Onion News Networkin jaksoja tehtaillut mies on ohjannut ainoastaan kaksi täyspitkää teatterielokuvaa. Sonyn ja Marvelin edustajat olivat kuitenkin vakuuttuneita Wattsin kyvyistä. Päätöstä myös edesauttoi miehen uusin ohjaustyö Cop Car.

Hyvin simppelin idean varaan rakentuva elokuva kertoo kahdesta pojasta (Hays Wellford & James Freedson-Jackson), jotka löytävät hylätyn poliisiauton ja sisältä ajoneuvon avaimet. Hetken epäröinnin jälkeen kaksikko päättää lähteä tien päälle uudella kulkupelillään. Pian auton alkuperäinen omistaja (Kevin Bacon) alkaa kuitenkin kaivata ajokkiaan takaisin.

Maltillisella budjetilla tehty road-trilleri pysyy kasassa Wattsin tarkkaan harkitun ohjauksen varassa. Pieniin hetkiin onnistuneesti ladattu jännite tuo kerrontaan dynamiikkaa. Pelkästään poliisiauton löytäminen ja siihen astuminen muodostuvat pianonlankamaisesti virittyneiksi episodeiksi. Vertailukohtaa voi hakea hieman huterasti Spielbergin Kauhun kilometreistä (1971). Kumpikin elokuva on kuvan ja äänen tasolla ansiokkaasti toimiva pienimuotoinen kissa-hiiri-leikki.

Sisällöllisesti Cop Car lainaa paljon ideoita aiempien vuosikymmenien poikaseikkailuista. Inspiraatio on eittämättä ollut ohjaajalle henkilökohtainen, mutta aikuisille tarkoitetussa jännityselokuvassa kymmenkesäiset päähenkilöt tuntuvat oudolta valinnalta. Poikien edesottamuksista tai mukaan kirjoitetusta löyhästä kasvutarinasta ei juuri jaksa kypsempi katsoja välittää. Huomattavasti mielenkiintoisemmaksi hahmoksi nousee Kevin Baconin linjakkaasti esittämä seriffi Kretzer. Paatunut etelävaltiolainen lainvalvoja on mystinen uhka, joka pitää yllä elokuvan jännitettä.

Wattsin ohjauksen ote kantaa pitkälle, joskaan ei ihan loppumetreille asti. Kiihtyvän ajojahdin päätös puretaan auki laiskasti aina avointa lopetusta myöten. Ratkaisua voinee perustella jonkinlaisena tyylivalintana, mutta enemmän se tuntuu vain keinolta saada elokuva edes johonkin päätökseen.

Cop Car on ensisijaisesti Wattsin ohjauksellinen näyte, joka myös lunastaa paikkansa kelvosti toimivana trillerinä. Mieheltä on lupa odottaa hyvää jatkossakin, mutta se missä määrin tuleva Hämähäkkimies-filmatisointi vie maton nuoren kyvyn jalkojen alta on sitten eri kysymys. Isojen studioiden sarjakuva-adaptaatioissa kyse on enemmän kompromisseista eikä niinkään luovan voiman täydellisestä hyötykäytöstä. Trank koki tämän karvaasti viime vuonna Fantastic Fourin kohdalla. Toivoa sopii, että sama ei tapahdu Wattsille.