Clockwise - Miten niin myöhässä kotikatsomo

John Cleese muistetaan ennen kaikkea parodioimistaan kuivankankeista brittimiehistä, kuten lakimies Archie Leechistä elokuvassa A Fish Called Wanda (1988). Eipä tuo ihme olekaan, sillä miehellä on takataskussaan muun muassa lakitutkinto Downing Collegesta, Cambridgen yliopistosta. Clockwisessa Cleese on päässyt esittämään peruskoulun rehtoria, eikä tässäkään riitä ihmeteltävää, sillä hän on 1970-luvun alussa toiminut rehtorina!

Clockwise on elokuva, jota ei todennäköisesti olisi olemassa ilman John Cleeseä. Käsikirjoitus on sinänsä ihan nokkela (vaikka juonenkäänteet tuntuvatkin epäuskottavilta), mutta näyttelijäsuorituksissa ei ole tarinan vaatimaa imua. Tällaisessa elokuvassa, josta visuaalinen ilotulittelu on kaukana eikä äänimaailmakaan häikäise kekseliäisyydellään, oivaltavat henkilöhahmot hoitavat hommat kotiin. Tai sitten eivät. Eivät.

Clockwise - Miten niin myöhässä? kertoo turhantärkeästä tiukkapiporehtorista, Brian Stimpsonista (Cleese), jonka elämän tarkoitus tuntuu löytyvän koulun oppilaitten ja opettajien ajankäytön vahtaamisesta. Elokuvan alkujakso pelaa vitsillä: "Toimistooni, kello yhdeksän!" Hassunhauskaa, eikö totta? Ei minustakaan.

Stimpson on kuitenkin saamassa palkinnon uutterasta puurtamisestaan: hänet on kutsuttu Iso-Britannian rehtorien neuvoston puheenjohtajaksi. Löyhää vitsiä yritetään väännellä siitä, että Stimpsonin johtama koulu on ensimmäinen valtiollinen peruskoulu, jonka rehtorille suodaan moinen kunnia. Siksi on erityisen tärkeää, että reksi ehtii paikalle ajoissa ja pitää loistavan puheen. Kaiken petaamisen jälkeen Mikko Mallikaskin jo arvaa, että elokuvan juoni punoutuu mainittuun kokoukseen ehtimisen ympärille. Ja kuinka ollakaan: reksiparka hyppää väärään junaan, unohtaa puhepaperinsa ja myöhästyy vaimonsa tarjoamasta varakyydistä! Niinpä suurten sählinkien jälkeen mies päätyy kaappaamaan naapurintyttönsä ja tämän auton, ja pian kummallinen parivaljakko kiitää kohti kokouspaikkakuntaa.

Matkalla pariskunta tapaa erilaisia ihmisiä, joutuu kummallisiin tilanteisiin ja päätyy erinäisten ryhmien takaa-ajamaksi. Kaikki tämä on tietysti moneen kertaan nähtyä ja hyväksi havaittua. Ongelmana Clockwisessa on vain se, että katsojaa meno ei naurata yhtään. Tai no, naurattaa vähän - ehkä paljonkin, jos nuoruus tuli vietettyä katselemalla Monty Pythoneita tv:stä. John Cleeseä ei voi katsoa ajattelematta hänen repertuaariaan näyttelijänä, sillä häneen henkilöityvät kymmenet erilaiset ja häikäisevät hahmot, "hassujen kävelytyylien ministerit" sun muut. Cleesellä on siis jo "Cleesenä" paljon ystäviä, eikä Cleese-elokuvan tarvitse olla kummoinenkaan levitäkseen Cleese-fanien keskuudessa kliseisiin (cleeseisiin?) mittoihin. Seuraavaksi miestä saa muuten ihmetellä syksyllä ensi-iltaan tulevassa Harry Potter and the Sorcerer’s Stone -elokuvassa.

Kestoihmeteltävää riittää myös siinä, miksi Clockwise ylipäänsä julkaistaan dvd:nä. Lätty ei tarjoa nimittäin oikeastaan mitään "lisäarvoa" kuvan ja äänen laadun nimellisen paranemisen lisäksi. Elokuvan ohjaajasta ja parista keskeisestä näyttelijästä on tiheälle präntille ladottu ansioluettelo, jota ei viitsi lukea. Tai jos viitsii, ei siitä kuitenkaan mitään muista minuutin kuluttua. Mistähän tarpeesta kimmoke dvd:n julkaisemiseen siis on syntynyt, kysyn minä.

DVD / kuva: 16:9 Widescreen; ääni: Dolby Digital 2.0; tekstitetty (elokuvaa voi katsoa ilman tekstitystä); extra: Filmographies.