Clerks III kotikatsomo

Indie-elokuvien monitoimimies Kevin Smith aloitti uransa lähes nollasta. Korjaus: hän aloitti uransa miinusmerkkisesti eli isoissa veloissa ja vielä isommassa univelassa.

Smith työskenteli pikku puodissa myyjänä päivät ja kuvasi samoissa tiloissa öisin esikoiselokuvaansa. Rahan säästämiseksi ja yökuvausten peittämiseksi elokuvasta tuli mustavalkoinen. Pääosissa olivat Smithin tuttavat, kaverit, sukulaiset ja Smith itse mykässä Silent Bobin sivuroolissa. Tästä huolimatta elokuvanteko ei ole halpaa puuhaa, ja Smith rahoitti teoksensa hankkimalla useita luottokortteja ja ottamalla niistä maksimiluotot ulos.

Lopputuloksena oli Clerks – Tiskirotat (1994), joka löi läpi ja nousi kulttielokuvaksi. Tarina kahdesta myyntitiskin takana läppää heittävästä nuorukaisesta, Dantesta (Brian O’Halloran) ja Randalista (Jeff Anderson) vetosi erityisesti 1990-luvun nuoreen katsojakuntaan, jolle vanhat elokuvat, populaarikulttuuri ja indie-musiikki olivat henkistä polttoainetta ja joille työskentely matalapalkkaisissa, sisällöllisesti merkityksettömissä duuneissa oli perin tuttua.

Clerksin jälkeen Smith on ohjannut sekä samaan universumiin sijoittuvia Viewaskewniverse-elokuvia että valtavirran elokuvia ja tv-sarjoja. Omimmillaan ja parhaimmillaan hän on kuitenkin aina ollut palatessaan tuttujen hahmojensa liepeille. Clerks sai hauskan jatko-osan 2006, jonka jälkeen kolmososa jäi pitkäksi aikaa unholaan. Pääosanäyttelijä Jeff Anderson ei pitänyt silloisesta käsikirjoituksesta ja kieltäytyi roolista. Smith itsekään ei enää miettinyt aktiivisesti kolmatta Clerksiä.

Vaan sydänkohtaus kaiken muuttaa voi. Kun Smith sai 2018 massiivisen sydänkohtauksen, se muutti hänen elämänkatsomustaan, sai korjaamaan elintapoja ja antoi uusia näkemyksiä. Clerks III:n kokonaan uusiksi kirjoitettu käsikirjoitus keskittyi entistä selkeämmin Smithin omien kokemuksien ympärille. Randalin hahmo saa elokuvan alussa samanlaisen sydänkohtauksen kuin Smith. Täpärä selviytyminen saa hänet miettimään elettyä elämäänsä. Randal päättää Danten avustuksella filmata elokuvan elämästään tiskirottana.

Clerks III on toisaalta introspektiivinen metaelokuva elokuvasta, ja toisaalta se on katsaus Smithin omaan persoonaan, joita sekä Dante että erityisesti Randal heijastavat. Alati riitelevät mutta lähes ikuisesti yhdessä pysyneet kaverukset ovat kuin saman persoonan Jekyll ja Hyde. Draamallisten elementtien suhteen jako on joka elokuvassa ollut selvä. Randal on komediallinen puoli siinä missä Danten vaiheet ovat draamaa. Tässä teoksessa jako on erityisen selkeä ja loppua kohden myös riipaiseva. Smith suorittaa eräänlaisen elokuvallisen itsemurhan, joka oli aluillaan jo alkuperäisen Tiskirottien leikkauspöydälle jääneissä kohtauksissa.

Viewaskewniversen ystäville Clerks III tuo paljon iloa pikantisti mietityistä cameo-rooleista ja vanhojen gagien toistosta. Smithin uudet ja vanhat tuttavat piipahtavat, kuten myös Smithin suku. Perhe-elokuviahan Smithin teokset ovat aina olleet, ja lämmin tuotannollinen ilmapiiri on osaltaan vaikuttanut niiden kulttisuosioon.

Smithin tytär ja hänen elokuviensa vakionäyttelijä Harley Quinn Smith esittää Jayn (Jason Mewes) tytärtä Millyä, joka toistaa millintarkasti alkuperäisen Tiskirottien jo legendaarisen maitopurkkien päiväyskohtauksen. Tuolloin kohtauksen näytteli Smithin äiti, jolla on nyt toinen rooli. Hänen uusi hahmonsa käy haukkumassa Danten ja Randalin sanomalla, että he ovat tekemässä elokuvaa, jota heidän äitinsäkin häpeäisi.

Sellainen elokuva Clerks III ei suinkaan ole, jota Kevin Smithin äidin pitäisi hävetä. Päinvastoin se on ihan hyvä elokuva ja riittävän hyvä päätös Clerks-trilogialle. Siinä on sydäntä, aitoa panostusta ja omakohtaisista kokemuksista kumpuavaa tunnetilaa. Erityisesti elokuvan viimeinen kolmannes on erinomainen, kun käy selväksi, että Randal-painotteinen komedia on kaikesta huolimatta Dante-painotteinen tragedia.

Valitettavasti Smith ei vahvasta omakohtaisesta panoksestaan huolimatta kykene ohjaamaan koko elokuvaan sellaista tasapainoa ja rytmiä, jota on tavoiteltu. Clerks II:ssa esitelty hömelö uskovaisnuori Elias (Trevor Fehrman) naurattaa kääntyessään poser-satanistiksi, mutta ei tuo tämän jälkeen tarinaan enää muuta kuin alati vaihtuvat asusteet ja King Diamond -viittauksen. Myöskään Jay ja Silent Bob, nuo Viewaskewniversen nauravat kulkurit, eivät ole tässä tarinassa kuin osa kulunutta kalustoa.

Komediallisesti Clerks III on paikoin epätasainen ja jää liiaksi junnaamaan vanhaan niissä kohdissa, joissa tarinan kannalta olisi ollut viisasta edetä. Se ei ole niin hauska, tunteikas ja dynaaminen kuin se olisi parhaimmillaan voinut olla. Elokuvan jo päätyttyä Kevin Smith puhuu sydänverellä lopputekstien aikana. Jos Smith olisi saanut koskettavan vuodatuksensa tunnelatauksen siirrettyä itse elokuvaan, olisi Clerks III ollut Smithin uran huipputöitä.