Amerikanrauta Helvetistä

Kannattaa miettiä kahdesti ennen kuin uskaltaa askeltaa parkkipaikan ohi, jos siellä jylisee vuoden 1958 punavalkoisen Plymouth Furyn käyntiääni. Jos autosta kuuluu vanhaa rokkia, on aika juosta.

ChristineStephen Kingin varhaiskauden parhaimmistoon kuuluva kauhuromaani Christine esitteli yhden tyylikkäimmistä autoista viihdekirjallisuuden historiassa. Autot-piirroselokuvien Salama ajettaisiin romuksi, jos radalle asettuisi Christine, demoninen amerikanrauta, jolla on sielu, ja erittäin mustasukkainen sellainen.

Christine on omistushaluinen ja oikullinen narttu, joka ei kauan siedä omistajansa ylimääräisiä kontakteja juuri kehenkään. Christine myös maksaa potut pottuina ja kostaa kuskinsa eli Arnold Cunninghamin (Keith Gordon) kokemat kiusaukset ajamalla itsekseen kuumassa yössä ja murhaamalla kiusaajat.

ChristineChristine-romaani on klassinen tarina nuoresta miehestä ja tämän omasta ensimmäisestä autosta. Tämä amerikkalainen arkkityyppi muodostaa kuvaston, joka peilaa sekä Yhdysvaltain nuorisokulttuuria 1950-luvulta 1980-luvulle että teini-iän ajattomia kasvukipuja.

John Carpenterin käsissä romaanista sukeutui nyrjähtäneen tiivistunnelmainen trilleri, jossa kauhuelementit ovat vertauskuvia kierolle, mustasukkaiselle rakkaudelle. Auto on omistushaluisen väkivaltainen kumppani, ja vanha amerikanrauta ruumiillistaa lähes seksuaalisen pakkomielteen.

ChristineCarpenterin ohjaustyö on vakaan varmaa ja omaleimaista, ja teos kiteyttää monella tavalla sen, mikä oli 1980-luvulle ominaista hyvässä ja joskus pahassakin. Tappaja-auto on oman aikansa kuvastin, jonka kiiltävästä pellistä näkee oman kuvansa. Tätä täydentää oiva soundtrack, joka heijastaa hyvin Kingin romaanin lukuisia rokkiviittauksia.

Carpenter hallitsee säikyttelyt, mutta suurin intensiteetti on päähenkilöiden välisissä suhteissa. Myös Christine-auto on päähenkilö, ja vahva sellainen. Tämä heijastuu myös kameratyössä, joka suorastaan palvoo punavalkokylkisen klassikkoauton muotoja ja peltiä. Vaikka Christinen kyytiin astuminen on hengenvaarallista, niin silti se synnyttää unelman villistä vapaudesta ja oikeudesta motorvoida kuumilla moottoriteillä kenenkään estämättä. Tämä unelma on jokaisen vahva perusoikeus sukupuolesta riippumatta.

ChristineEnsimmäisen auton omistaminen on vertauskuva teinipojan ensimmäiselle seksisuhteelle. Sen myötä Cunninghamista tulee vähitellen mies. Symboliikka ei kenties ole erityisen hienovaraista, mutta se on erittäin purevaa ja osuvaa. Kuten auton vanha omistaja Roland LeBay romaanissa tokaisikin, ennen kuin luovutti auton nuorelle Cunninghamille: "Tuliperä pimu silloin. Siinä tuntui tuliterän auton haju, ja se on kai maailman hienoin haju, vaikka senkin ehkä voittaa pimppi."

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,3 / 4 henkilöä