Carol kotikatsomo

Todd Haynes ylitti itsensä jälleen. Kaukana taivaasta ja I'm Not There ovat hienoja taideteoksia, mutta hänen uusin ohjauksensa nostaa riman uusiin sfääreihin. Carol on monessa suhteessa poikkeuksellinen elokuva. Se on yksi viime vuoden parhaita elokuvia olemalla häkellyttävän kaunis, tyylikäs, vahva ja kiireettömästi eteenpäin soljuva teos.

Elokuva keskittyy valokuvaajan urasta haaveilevan nuoren, tavaratalon kassalle eksyneen Theresen ja varakkaan keski-ikäisen perheenäiti Carolin suhteeseen. He törmäävät kuin sattumalta, mahdollisesti kohtalon yhteen ajamana. Onko luonnotonta romantisoida samaa sukupuolta olevasta ihmisestä 1950-luvun Yhdysvalloissa?

Theresellä on poikaystävä, tai ainakin potentiaalinen mieskandidaatti, ja Carolilla aviomies ja lapsi. He elävät toisilleen täysin vierasta elämää, jopa absurdissa määrin. Thereselle kaikki on uutta ja erikoista. Hänen suhteensa Carolille jää elegantti opastaminen kohti tuntematonta.

Carol on yllätyksellinen malliesimerkki siitä, kun kaikki toimii. Musiikki ja kuvaus tukevat hennosti elokuvan kulkua, puvustus ja lavastus osuu nappiin, eikä Haynesin kekseliäisyydellä ohjaajana ole rajoja. Käsikirjoitus pohjautuu Patricia Highsmithin vuoden 1952 suomentamattomaan romaaniin The Price of Salt.

Myös ansaitusti Oscar-ehdokkuuden napanneet näyttelijät Rooney Mara ja Cate Blanchett ovat parhaassa mahdollisessa terässä. Mara ei ole urallaan päässyt vielä kertaakaan näin hengästyttävän hyvään roolityöhön. Myös Blanchett oli loistava oma itsensä. Pienet, hienostuneet kasvojen eleet saavat elokuvassa aikaan valtavan vaikutuksen. Carol on oppitunti myös jokaiselle näyttelijälle vähäeleisen ja sitäkin voimakkaamman esiintymisen maailmaan. Erityisesti silmät ovat elokuvassa merkittävässä roolissa.

Carolissa katsoja elää vahvasti mukana ja jokainen löytää varmasti samaistumispintaa usean eri teeman tai ilmiön luota: nuoruuden epävarmuus, rakkauden kaipuu, epävarmuus rakkaudesta tai sen puutteesta, epävarmuus itsestä ja tulevaisuudesta, vaikutelmista, häpeästä, oikeasta ja väärästä. Elokuva on kuin rakkaus: kyse ei ole siitä ketä rakastat sukupuolen vuoksi, vaan siitä ketä ihmistä rakastat.

Tämä elokuva itkettää, naurattaa, saa haukkomaan henkeä ja ajattelemaan. Carol on aistikas ja herkkä kuvaus kahden naisen elämästä ajassa, jolloin laki luokitteli heidät rikollisiksi. Highsmithin alkuperäisteos on itseasiassa muistelma. Se julkaistiin Claire Morganin salanimellä, koska Highsmith ei halunnut leimautua lesbokirjailijaksi. Onneksi ajat ovat muuttuneet.