Pornotragedian nousu ja uho

Caligulan maine on lähes legendaarisen huono ja yleisesti ottaen sitä pidetty maailman kalleimpana ja turhimpana pornoelokuvana. Toisaalta tällekin elokuvalle on löytynyt myös omat kannattajansa, jotka katsovat sen olevan melko nerokas kuvaelma narsismista ja vallanhalusta. Uskoisin, että kummallekin tulkinnalle löytyy varmasti hyviä perusteluja.

Alun perin Caligulaa lähdettiin tekemään jonkinlaisena rohkeana ja kokeellisena antiikkispektaakkelina. Tekijäjoukossa oli huippuluokan käsikirjoittaja Gore Vidal (kirjoitti myös Ben Hurin), palkitut veteraaninäyttelijät Malcom McDowell ja Peter O’Toole. Mukaan oli saatu myös jonkin verran teatterialan ammattilaisia, tunnetuimpina John Gielgud ja Helen Mirren. Caligulan tärkein taustavaikuttaja ja tuottaja oli Bob Guccionen Penthouse International ja sen ohjasi myöhemmin lähinnä pornoelokuvistaan tunnettu Tinto Brass.

Elokuva filmattiin alun perin jo vuonna 1976. Jälkituotantovaiheen aikana Guccione taustavaikuttajineen filmasi studiolla kovan tason pornoa ja lisäsi sen valmiiksi filmatun materiaalin joukkoon. Gore Vidal ja Peter O’Toole olivat raivoissaan, koska he eivät ilmeisesti olleet tajunneet kuinka "rohkea" elokuvasta lopulta tulisi. Skandaalista oli kuitenkin hyötyä ja vuonna 1979 ensi-iltansa saanut Caligula osoittautui kassamenestykseksi. Elokuva joutui myöhemmin sensuurin kouriin, jolloin siitä leikattiin vaihteleva määrä materiaalia pois. Suomessakin Caligulan leikattu versio on nähty televisiossa ainakin vuonna 1992. Nyt julkaistava dvd-versio on ensimmäinen ja alkuperäinen leikkaamaton versio.

Itse elokuvan juoni tuskin kaipaa laajoja selittelyjä. Fiktiivinen elokuva Rooman keisari Gaius Caligulan makaabereista elämänvaiheista tekee hänestä lähes karikatyyrisen hahmon, eräänlaisen roomalaisen version Richard III:sta. Ja mitäs pahaa pahuudessa nyt on? Koko elokuvan perusideanahan leikittelee ajatuksella, mitä katsoja itse tekisi jos hän saisi lähes jumalaisen vallan maan päällä.

Caligula on kieroutunut ja barokkimainen antiikkispektaakkeli, jonka hengenheimolaisia löytyy esimerkiksi Pasolinin ja Fellinin tuotannosta. Herää kysymys olisiko elokuvan maine huomattavasti parempi, jos ohjaajana olisi ollut esimerkiksi Pasolini? Ainakin ulkoiset puitteet ovat komeat. Gore Vidallin kädenjälki tuntuu pitävän hyvin otteeseen. En myöskään ymmärrä miksi näyttelijäsuorituksia on niin voimakkaasti kritisoitu. Joissain kohtauksissa Caligulaa näytellyt Malcom McDowell vetää suorituksena vähän yli. Caligulan sisaren, Drusillan roolissa nähty Teresa Anne Savoy ei myöskään ole mikään kovin kiinnostava lahjakkuus. Tästä huolimatta veteraaninäyttelijät onnistunut muuten suorituksissaan. Jäin erityisesti ihailemaan kuinka oivallisesti Peter O’Toole esittää kuolevaa ja kyynistä keisari Tiberiusta.

Kritiikkiä sen sijaan voidaan hyvinkin esittää jälkituotannon lisäyksistä. Guccionen tuottamat pornopätkät ovat täysin turhia, koska ne eivät tuo mitään oleellista lisää elokuvaan, joka muutenkin kärsii pahasta mammuttitaudista. Roiseja ja makaabereja kohtauksia vilisee siihen tahtiin, että herkästi katsojaan iskee lievä puuduttava ja turhauttava olo. Onko kaikki tämä nyt ihan tarpeellista? Luultavasti tämä on ollut myös suurin syy miksi Caligulaa voidaan perusteellisesti syyttää turhan tylsäksi ja mahtipontiseksi.

Dvd-version teknisessä tasossa on hieman moittimisen varaa. Kuvanlaatu on paikoin haitallisen sumuinen, mutta äänipuoli tuntuu toimivan kohtuullisen hyvin. Jäin taas ihmettelemään kuinka vähän tuottajat kiinnittävät huomiota dvd-elokuviensa laatuun. Tarkoituksena on ilmeisesti syytää nopeasti uusia nimikkeitä laajeneville markkinoille, mikä on näkynyt teknisen tason heikkenemisenä. Dvd-version lisukkeet ovat myös yhtä tyhjän kanssa. Mielestäni lisälevylle olisi helposti voinut liittää mukaan elokuvan leikattu versio niin vertailujen tekeminen olisi ollut huomattavasti helpompaa. Mukana on tosin "The Making of" -dokumentti, joka on pateettisuudessaan suorastaan hauska.

Kritiikistä huolimatta pidin kuitenkin Caligulaa edelleen ihan katsomisen arvoisena. Oltiin tästä "eksploitaatioelokuvasta" mitä mieltä tahansa sen kulttiklassikon asemaa tuskin voidaan kieltää. Ainakaan tällaista suuren budjetin elokuvaa tulemme tuskin näkemään enää koskaan.

DVD (disc 1) / kuva: 16:9 Widescreen 1.78:1; ääni: Dolby Surround 2.0; tekstitetty (elokuvaa voi katsoa ilman tekstitystä).

DVD (disc 2) / Extra Features: Biografioita (Malcolm McDowell, Helen Mirren, Peter O’Toole), Photo Gallery, The Making of Caligula (56’21")

* * *
Arvostelukäytännöt