Brave New World: Season 1 kotikatsomo

Finsex-tutkimushanke on jo vuosikymmeniä tarkastellut suomalaisten suhtautumista seksuaalisuuteen. Viimeisimpien vuoden 2015 asennetutkailujen mukaan suomalaisten seksuaalinen vapaamielisyys on lisääntynyt. Niin kumppaneiden määrään kuin tapoihin harrastaa seksiä löytyy uutta ymmärrystä, mutta silti internetin moraalinvartijat yhä sihisevät kiukusta kuullessaan avoimista suhteista ja lähetyssaarnaajaa monimutkaisemmista seksiasennoista.

Televisiosarja Brave New World kysyy, millaista olisi ihmiselo, jos kukaan ei oikeasti tuomitsisi kanssaeläjien seksihaluja tai kumppanilistaa. Sarjan henkilöhahmot elävät maailmassa, jossa kuka tahansa on vapaa harrastamaan seksiä kenen kanssa tahansa ja miten tahansa. Yhteiskunnan sisään ei ole rakentunut moraalikoodia. Kaikki halut ovat aidosti samalla viivalla aina BDSM-ilottelusta ryhmäseksiin saakka. Ainoa juju on, ettei samaan kumppaniin saa juuttua, eikä missään nimessä muodostaa mitään parisuhteeksi tulkittavaa. Sellaisestahan seuraa vain yhteiskuntia romuttavaa draamaa!

Seksuaalis-utopistinen yhteiskuntaviritelmä alkaa rakoilla, kun päähenkilö Bernard (Harry Lloyd) löytää itsestään jännittävän uuden tunteen ­– mustasukkaisuuden. Toisaalla Lenina (Jessica Brown Findlay) pohtii, kenen pöksyihin hän haluaa oikeasti päästä ja mitä tarvitaan aidosti tyydyttävään nautintoon. Kolmantena näkökulmana yhteiskuntaan saapuu mystinen ulkopuolinen, John (Alden Ehrenreich), joka tuo tullessaan pikkutuhmia uudissanoja, kuten ”treffit” ja ”romantiikka”.

Lähtökohtaisesti sarjalla on käsissään huippuvälineet helliä seksikulttuurin kipupisteitä, mutta käsittelyä ei viedä tarinallista esileikkiä pidemmälle. Sarjassa ei pohdita ollenkaan, millaisten seksuaalisten identiteettien muodostamisen seksiutopia mahdollistaa. Leninan ongelmat sarjan alussa ovat vain hämäystä. Todellisuudessa tarinan keskiöön kiilaa epätyydyttäväksi rakastajaksi perinteinen kolmiodraama. Bernard, Lenina ja John hoksaavat samalla hetkellä, että monogaminen heterojyystö on tie suurimpaan nautintoon, joten pian Bernard ja John ovat toistensa kurkuissa Leninan taantuessa passiiviseksi palkinnoksi.

Koska Brave New World on ennen kaikkea ihmissuhdedraama, sen rikasta lähtöasetelmaa latistava tavanomaisuus hämmentää. Missä on seksuaalisesta vapaudesta täysin rinnoin nauttiva näkökulma? Miksi kaikki seksikuvasto on heteroyhdyntää, vaikka yhteiskunnan kerrotaan ohjaavan seksuaaliseen monimuotoisuuteen? Sarja on kuin kesäillan romanssi, joka esittäytyy kiihkeän liberaalina, mutta paljastuu vällyjen välissä tuohtuneeksi konservatiiviksi. Pettymykseltä on mahdotonta välttyä.

Ihmissuhdedraamaa rakentaessa tärkeintä on huomioida sen istuvuus teoksen maailmaan. Moderni esimerkki tässä onnistumisesta on Mad Max: Fury Road (2015), jonka päähenkilökaksikon välit pysyvät koko elokuvan platonisina. Kaksikon postapokalyptisessa selviytymistaistelussa ei yksinkertaisesti ole tilaa romanttiselle tai seksuaaliselle jännitteelle. Harva meistä ehtii moisia miettiä taistellessaan hengestään.

Brave New World ei sisällä pätevää syytä ihmissuhdedraamansa rajaukselle. Moninaisuuden utopiaa kuvaava teos edellyttää myös ihmissuhdedraamaltaan moninaisuutta. Muutoin maailman ja kerronnan yhteispeli ei selviä pilotinmittaista kuherruskuukautta pidemmälle. Uusi urhoollinen maailma haiskahtaakin ensimmäisen kautensa perusteella epäilyttävän vanhoilliselta, eikä se ilmeisesti tahdo viedä seksuaalista moninaisuutta markkinointimateriaalia pidemmälle.