Melko hapokasta

Kemianluokassa hippiopiskelijoiden itse väsäämät päihdeaineet aiheuttavat vakavia kromosomihäiriöitä Jeff Liebermanin kauhutrillerissä Blue Sunshine. LSD-trippien sivuvaikutukset tulevat harmillisesti näkyviin vasta kymmenen vuotta käytön jälkeen, aiheuttaen käyttäjilleen hiustenlähdön lisäksi yhtäkkistä, maanista tappamisen halua.

© Another World EntertainmentKun Jerry Zipkinin (Zalman King) ystävä sekoaa kummallisesti kesken illanvieton ja tunkee vieraansa takkatulen loimuihin, päättää nuorimies perehtyä aiheeseen lähemmin. Zipkin pääseekin pian politiikkaan pyrkivän entisen huumekauppiaan jäljille, ja yrittää löytää kaikki Blue Sunshine -huumeen uhrit ennen kuin he yksi toisensa jälkeen ehtivät listiä koko lähipiirinsä.

Vuonna 1976 filmattu Blue Sunshine on nostalginen helmi, joka on hetkittäisestä kömpelyydestään huolimatta sopivasti vinksahtanut ja painajaismainen kauhutrilleri. Yhteiskuntakriittinen vivahdekin löytyy, kun happopäisen hippiliikkeen ikävien jälkiseuraamusten lisäksi vihjaistaan, että maan johtoon pyrkivillä hahmoilla ei aina vakuutteluistaan huolimatta ole puhtaat jauhot pussissaan. Loppukohtaus, jossa sankari piileskelee pölkkypäistä tappajaa tyhjässä ostoskeskuksessa, on kuin suoraan zombie-elokuvasta Night of the Living Dead (1968).

© Another World EntertainmentBlue Sunshinen kauhu rakentuu pääosin leikkauksen ja ennakoivien kohtausten varaan, mikä saa tehokkaasti katsojan varpailleen jo ennen kuin pisaraakaan ruumisnesteitä on vuodatettu. Uhkaavasta hiustenlähdöstä kärsivä lääkäri valmistautumassa operoimaan potilastaan on pelottavaa, kun välissä nähdään kuvia erilaisista kuolettavista sairaalainstrumenteista. Leikkauksella ja vahvoilla väreillä on saatu kaikki kauhu irti myös siitä, kun kalju lastenhoitaja jahtaa lapsia lihaveitsi kädessään.

Elokuvan juoni on jännityselementeistään huolimatta suoraviivainen ja hahmot kauhuelokuvalle ominaiseen tyyliin varsin ohuita. Loppu, joka tulee hämmentävästi kuin napista painamalla, jättää sen verran keskeneräisen olon, että katsojan täytyy hakea katharsiksensa jostain muualta.

Vaikka 1970-luvun amerikkalaisesta kauhuelokuvagalleriasta löytyy varmasti sisällöltään nerokkaampiakin teoksia, on Blue Sunshine sellainen visuaalisesti traumaattinen elokuva, josta liian nuoret katsojat todennäköisesti näkevät painajaisia koko loppuelämänsä.

* * *
Arvostelukäytännöt