Bliss kotikatsomo

Syrjäytymiskierteessä olevaa Gregiä (Owen Wilson) kiinnostaa enemmän saavuttamattomien haaveiden tavoittelu kuin rutiininomainen työ. Vähemmän yllättäen hänet vapautetaankin työtehtävistään. Absurdin ja arvaamattoman irtisanomisrituaalin päätteeksi Greg tapaa eteerisen Isabelin, joka ratkaisee Gregin akuutin ongelman sekä johdattelee hänet uudenlaisiin ulottuvuuksiin. Ankea maailma Isabelin mukaan on vain tietokonesimulaatio. Portti todellisuuden ja keinomaailman välissä avautuu kemiallisilla lisäravinteilla.

Tarina lainailee muun ohessa Matrixia (1999), mutta mukavan rauhanomaisella tavalla. Toisten jahtaaminen ei ole oleellista. Tässä ihmiset pakenevat lähinnä itseään sekä ankeita kohtaloitaan. Trippijaksossa ollaan lämpöä huokuvassa Kroatiassa. Aurinko helottaa ja meri säihkyy. Pian Greg havaitsee, että näennäistodellisuudessakaan kaikki ei ole täydellistä.

Esikoispitkällään Toinen maailma (Another Earth, 2011) Mike Cahill osoitti persoonallista tarinankerronnan taitoa. Vaikka tuotannon koko on uutuudessa suurempi, samankaltainen utelias ja pohdiskeleva indie-ote säilyy edelleen. Cahillilla on lempeä ja humaani lähestymistapa kertomuksissaan. Yksilökeskeisyyttä voimakkaasti korostavissa yhteiskunnissakin ainoa merkityksellinen pääoma on tärkeissä ihmissuhteissa.

Mukana on hyviä näyttelijäsuorituksia. Tuskailevaa päähenkilöä esittävä Wilson saa hahmoonsa murheellista koskettavuutta. Hänellä ei ole järin laaja ilmaisullinen rekisteri, mutta riittävä etenkin, kun pelataan maltillisemmilla nyansseilla. Samoin tytärtä esittävä Nesta Cooper saa syvyyttä rooliinsa. Hän toimii isänsä ainoana jäljellä olevana ankkurina todellisuuteen. Aivan samaa ei voi sanoa Salma Hayekista, joka sutii todella leveällä pensselillä. Hän ylinäyttelee turhaan, kuin peläten, että kamera ei kykenisi tavoittamaan yksityiskohtaisesti kasvojen ilmeitä.