Tusinajännäri

Michael Mann lukeutuu merkittävimpiin amerikkalaisohjaajiin, jonka ymmärrys elokuvan estetiikasta ja visuaalisesta kerronnasta hakee nykyelokuvan saralla vertaistaan. Mannin elokuvissa kerronnan dynamiikka yhdistyy saumattomasti harkitun estetisoituun kuvaan, mistä Collateral (2004) ja Miami Vice (2006) ovat mestarillisia esimerkkejä.

BlackhatNäistä teoksista on ehtinyt vierähtää kymmenisen vuotta, eikä vuonna 2009 valmistunut Public Enemies lunastanut Manniin kohdistettuja odotuksia. Esteettisesti hiottu kuva ei elokuvassa niveltynyt yhtä saumattomaksi kokonaisuudeksi kuin Mannin aiemmissa teoksissa. Alkuvuodesta ensi-iltansa saanut kyber-trilleri Blackhat kärsii samoista ongelmista, mutta nyt tarinan lisäksi on epäonnistuttu myös pääosanesittäjien valinnassa.

Temaattisesti Blackhat on kiinnostava. Kyber-terrorin ytimeen sukeltava tarina ammentaa inspiraationsa todellisuudesta mutta ei kykene tätä realismia siirtämään juoneen ja henkilöhahmoihin. Yhdysvaltojen ja Kiinan tiedustelupalvelujen yhteistyön mutkattomuus koettelee uskottavuuden rajoja heti alkumetreiltä.

BlackhatCollateral ja eritoten Miami Vice aikanaan osoittivat, miten taidokkaasti rytmitetyssä kerronnassa tarinan uskottavuustekijät ovat lopulta sivuseikka, kun karismaattisesti pääosanesittäjät ovat sisäistäneet täydellisesti roolinsa ja johdattavat itsevarmuudellaan tarinan pahimpien sudenkuoppien yli. Blackhatin pääosaan kiinnitetyllä Chris Hemsworthilla ei ole minkäänmoista karismaa suhteessa Tom Cruiseen tai Colin Farrelliin.

Blackhat on valitettavan hyvä esimerkki, miten epäonnistunut päärooli kaataa lopulta koko elokuvan. Thorina tunnetuksi tulleen Hemsworthin taidoista ja roolittamisen epäsuhdasta kertoo paljon, miten lukuisissa sivurooleissa koulitut Viola Davis ja John Ortiz vievät Hemsworthia kuin pässiä narussa jokaisessa kohtauksessa, jossa ovat mukana.

BlackhatLoppua kohden tarina taantuu tavanomaisen koston ympärille ja samalla laajemmat kyberuhkaan liittyvät teemat painuvat taustalle. Tämä on hieman yllättävää, sillä esimerkiksi The Insiderissa (1999) Mann käsitteli onnistuneesti yksilön tarinan kautta laaja-alaisia teemoja säilyttäen juonen jännitteen loppuun asti. Nyt jännite hiipuu, kun teemoja ei ehditä syventää paikasta toiseen tapahtuvan agenttielokuville tyypillisen toiminnallisen juoksentelun takia. Ratkaisu ei toimi tarinassa, jonka teemat vaativat keskittymistä.

Mannin tuotannossa Blackhat jää poikkeukselliseksi tusinajännäriksi, jonka erottaa puuduttavasta valtavirrasta vain ohjaajan poikkeuksellinen estetiikan taju. Sekään ei tällä kertaa ole täysin virheetöntä, sillä datavirtojen ja kyberulottuvuuden kuvallistamisessa turvaudutaan 1990-luvulta juontuviin kliseisiin ratkaisuihin, joissa kuva juoksee johtoja pitkin piirilevyjen syövereihin.

Toivottavasti yli 70-vuotiaalta mestariohjaajalta saadaan vielä nähtäväksi hänen taitojensa veroista elokuvaa.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 4 henkilöä


Powered by Preview Networks