Batman v Superman: Dawn of Justice kotikatsomo

Monen sarjakuva- ja seikkailufanien toiveet toteutuivat, kun Lepakkomies ja Teräsmies viimein kohtaavat samassa elokuvassa. Fraasilla ”varo mitä toivot” on jälleen pohjaa, sillä Batman v Superman: Dawn of Justice on reilusti ylipitkä supersankarileffa, jonka tekijöillä on ollut käytössään liikaa rahaa.

Elokuvaa katsoessa tuntuu, että ohjaaja Zack Snyder ei ole välillä edes tiennyt, mitä on tekemässä. Tai ehkä hän tarttui niin suureen tuotteeseen, ettei hänelle jäänyt tilaa tehdä elokuvasta omanlaistaan, ja siksi lopputulos on sitä mitä on eli mahdollisimman nopeasti yhteen leikattuja ottoja. Snyderin elokuvien värimäärittely ei ole koskaan miellyttänyt silmääni, ja siksipä Batman v Superman: Dawn of Justice on raskasta katsottavaa.

Mököttävä Batman (Ben Affleck) kohtaa hävettävän paljon jeesukseksi alleviivatun Supermanin (Henry Cavill), ja vastakkainasettelu on valmis. Hahmojen välinen sota alkaa yhtä puskista kuin loppuukin, eikä perustelu tai sen suurempi taustoittaminen kuulu elokuvan tyyliin. Elokuva on aivotonta mättöä ja pimeyttä. Ainoa valo pimeyteen on vaikuttava lista näyttelijöitä, jotka tarjoavat ammattitaitoisen panoksensa pannukakkuun. Esimerkiksi Amy Adamsin ja Jeremy Ironsin kohdalla säälittää valtavasti.

Affleckin roolista Bruce Waynena kohistiin lähestulkoon yhtä paljon kuin reilu 10 vuotta sitten Daniel Craigin valinnasta Bondin rooliin, mutta tässäkin tapauksessa varsinainen roolityö toimi ihan hyvin. On vain hyväksyttävä, että tässä DC-maailmassa Wayne on angstinen, iloton, syvästi traumatisoitunut aikuinen, joka lievästi sanottuna on hieman vihainen.

Supermania taas on hieman hankala ottaa hahmona vakavasti, kun kyse on niin sanotusta ”aikuisten elokuvasta”. Toisaalta hankala on ottaa vakavasti myös Jesse Eisenbergia maneereineen Lex Luthorin roolissa. Elokuvassa esitellään katsojille myös Gal Gadot'n Wonder Woman, joka toimii paremmin kuin oletin.

Kahden ikonisen supersankarin kohtaaminen on ajatuksena kiinnostava, kuten Affleck kertoo ekstroista löytyvällä dokumentilla Gods and Men. Superman nähdään lakia ja järjestystä vaalivana mallikansalaisena, missä Batman taas lain omaan käteensä ottaneena, vihaisena kansalaisena. Vaikka he ovat samalla puolella, vastakkainasettelu on nähtävissä.

Christopher Nolanin Yön ritari -trilogiaa on ikävä. Toisaalta niin on myös Tim Burtonin ja Joel Schumaherin sarjakuvamaisempia teoksia sekä Christopher Reeven tähdittämiä Teräsmiehiä. Tekijät tietysti pelkäsivät, että mikäli jättäisivät Lepakkomiehen kuivumaan vaikka 10 vuodeksi ennen sarjan uudelleenkäynnistystä, supersankaribuumi olisi todennäköisesti jo loppu.

Seuraavaksi on tulossa Justice League, sekä omat elokuvat Wonder Womanista ja Batmanista. Uusi luku on jälleen alkanut, mutta en ole varma otanko tätä maailmaa omakseni. The Batman -elokuvan ohjaa ja käsikirjoittaa Ben Affleck itse, mikä toki tuo projektiin tiettyä uskottavuutta.