Bad Words kotikatsomo

Jason Bateman esittää 40-vuotiasta miestä, jonka elämää säätelee hänen epäonnistumisensa. Tuotetietoja työkseen oikolukeva Guy Trillby löytää porsaanreiän tavauskilpailun ohjekirjasta ja huomionkivuissaan osallistaa itsensä kilpailuun, jossa hän pääsee vihdoinkin asettumaan voittajan saappaisiin. Kahdeksatta luokkaa koskaan suorittamatta hän on sääntöjen mukaan oikeutettu osallistumaan lapsille suunnattuun kilpailuun.

Journalisti Jenny Widgeon (Kathryn Hahn) seuraa Trillbya kisamatkalle selvittäen hänen menneisyyttään ja motiivejaan tavauskilpailuun osallistumiseen, lopulta penkoen esiin hänen kyynisyytensä ja kaunansa lähteen. Juonen logiikka on komedialle uskollisesti ennalta arvattavissa, mutta etäisyys Trillbyn hahmon luotaantyöntävään olemukseen kannattelee kuviota elokuvan loppumetreille asti.

Ärsyttävän henkilöhahmon kautta avautuva tarina ei ole helpoin komediallinen ratkaisu, ja sen nokkeluuden hyödyntäminen vaatii toimiakseen terävää dialogia ja sympatiasta irtisanoutumista. Siinä Bad Words tyylilajilleen uskollisena kompuroi. Trillby tiedostaa ja verbalisoi oman ärsyttävyytensä sisäisessä monologissa, jota hän toistuvasti käy, mutta oikeuttaa käytöksensä henkilökohtaisen kaunan hengessä.

Lentokoneessa matkalla tavauskilpailuun Trillby tapaa tavauskilpakumppaninsa Chaitanya Chopran (Rohan Chand), joka sinnikkäästi yrittää ystävystyä tämän kanssa, lopulta tunteisiin vetoavasti tässä onnistuen. Pikkupojan ja aikuisen miehen ystävyys on vilpittömästi molemmin puolin terapeuttinen ja selittyy Trillbyn oman isättömän kohtalon kautta. Ystävyys on läpinäkyvä tehokeino osoittaa aikuisen kiusaajan todellinen ihastuttava luonne, mikä murentaa henkilöhahmon uskottavuutta kylmänä ja etäisenä oman edun tavoittelijana.

Trillby on elokuvan kaksoismerkityksellisen nimen ilmentymänä erityisen paha suustaan. Hänen katkerankatkuinen ja ilkeä kommentointinsa, puhumattakaan julmista koulukiusaaja-hengessä tehdyistä strategisista valinnoista kilpailussa, herättää kysymyksen tuhmien puhumisen hauskuudesta. Rasistiset kommentit, joita Trillby kylvää erityisesti nuoren ystävänsä etnisyydestä, ovat hätkähdyttävän kyllästyttävää kuunneltavaa. Ja kaukana hauskasta.

Elokuvan varsinainen hauskuus piilee tarinan absurdissa lähtöasetelmassa, mitä Batemanin roolisuoritus paikoitellen onnistuneesti tukee. Liiallinen sentimentaalinen lataus kuitenkin lytistää lupaavan kokeilevan alun tarinan edetessä kohti loppuratkaisuaan. Toisaalta elokuva jää liian kiltiksi kaikessa epäkorrektiudessaankin pyrkiessään provokatiiviseen huvittamiseen.