Babylon 5: The Road Home kotikatsomo

Mies ja legenda Bruce Boxleitner se vain porskuttaa. Vuonna 1950 syntynyt Boxleitner on näytellyt vuosikymmeniä kestäneellä urallaan laaja-alaisesti sekä televisiossa että elokuvissa. Boxleitner nousi erityisesti tieteisgenren piilokärjeksi kulttiklassikossa Tron (1982), joka sai myöhemmin jatko-osan Tron: Perintö (2016). Boxleitner on ehtinyt vierailla myös Seth MacFarlanen luomassa erinomaisessa The Orville -tieteissarjassa (2017–).

Miehen tunnetuin ja ansioitunein rooli on kuitenkin vuosilta 1994–1998 tv-sarjassa Babylon 5. Siinä Boxleitner näytteli John Sheridania, valtavan kokoisen avaruusaseman komentajaa ja myöhemmin Tähtienvälisen Allianssin presidenttiä. Nyt Boxleitner ja Sheridan palaavat vielä kerran Babylon 5:n maailmaan.

B5 oli aikaansa edellä, ja on myös kestänyt aikaa. J. Michael Straczynskin luoma, käsikirjoittama ja luotsaama sarja oli alun perinkin tarkoitettu viiden kauden mittaiseksi, yhtenäiseksi tarinaksi, jossa yksittäiset jaksot olivat vain osia suuremmasta kokonaisuudesta. Sellainen on nykypäivänä yleistä, mutta 1990-luvun puolivälissä se oli ennenkuulumatonta ja liki ainutlaatuista.

Avaruusoopperaa muistuttanut monisäikeinen tarina päihitti moninaisuudessa, monimutkaisuudessa ja moniulotteisuudessa kaikki aikalaiskilpailijansa, myös silloiset Star Trek -sarjat kuten ST: Voyagerin ja ST: Deep Space Ninen, jonka idea tuntui B5:stä napatulta ja joka ajan myötä omaksui samanlaisen rakenteen. Star Trekeissä ei ollut mitään vikaa. Mikä tahansa Star Trek on aina parempi valtaosaa muista tieteissarjoista, ja varsinkin DS9:n loppukaudet olivat oivallista tieteisdraamaa sotatraumajaksoineen. Babylon 5 kuitenkin päihitti lyhyellä viisivuotiskaudellaan kaikki muut kilpailijansa, eikä vain tieteisgenrestä vaan tv-tuotannosta ylipäätään.

Viiden vuoden yhtenäinen tarina oli B5:n siunaus ja kirous. Koska kyseessä oli yksi tarina, jolla oli alku, keskikohta ja loppu niin B5 todellakin loppui, kun tarina oli kerrottu. Sarjan loppumisen jälkeen tuli jokunen tv-elokuva, ensin näyteltyinä elokuvina ja sitten animaatioelokuvina. Viimeisin oli vuonna 2007 tullut, kahdesta lyhyestä tarinasta koostunut Babylon 5: The Lost Tales. Nyt, 30 vuotta tv-sarjan alkamisen jälkeen julkaistaan Babylon 5: The Road Home, jonka voi mieltää sekä kunnianosoitukseksi sarjalle että sen viimeiseksi joutsenlauluksi.

Ikääntynyt presidentti Sheridan vierailee vihkimässä voimalaitoksen vaimonsa Delennin kotiplaneetalla Minbarissa. Mystinen onnettomuus sinkoaa Sheridanin sekä ajassa taaksepäin että vaihtoehtoisiin maailmoihin, joissa historian käänteet ovat muuttuneet. Sheridanin ainoa mahdollisuus on yrittää päästä takaisin avaruusasema Babylon 5:lle sekä vanhojen ystäviensä luo.

Tarinankaari on häpeilemättömän nostalginen, mutta ei sorru kertaamaan vanhoja tapahtumia sellaisenaan vaan tarjoaa vaihtoehtomaailmojen myötä uusia näkökulmia ja vauhdikkaan, nopeatempoisen seikkailun.

Boxleitner on ääninäyttelijänä oivassa vedossa, ja tuttujen hahmojen alkuperäiset ääninäyttelijät kuten Peter Jurasik tai Claudia Cristian tuovat hienoja muistumia. Alkuperäisäänien määrä on kuitenkin valitettavan harva, sillä todella moni näyttelijä on jo siirtynyt taivaallisille avaruusasemille. Pikaisen laskutoimituksen mukaan peräti seitsemän B5-päänäyttelijää on poissa.

Babylon 5: The Road Home on napakka, onnistunut animaatioelokuva, jonka suurin anti on sarjan vanhoille ystäville. Se on myös selkeästi viimeinen epilogi Straczynskin luomukselle, ellei sitten vuosia huhuttu ja tyhjänpuhuttu hanke B5-rebootista joskus toteudu, täysin eri näyttelijöillä ja mielellään myös täysin eri roolihahmoilla. B5-maailmassa riittäisi ammennettavaa, mutta John Sheridanin tarina on nyt kerrottu.