Hyinen eloonjäämiskamppailu
Ihmeelliset ja uskomattomat selviytymistarinat ovat olleet kertomusperinteemme kulmakiviä kautta aikojen. Tarina neuvokkaan yksilön kamppailusta luonnonvoimia, petoja tai vihollista vastaan on hiostanut kämmeniä leirinuotioilta sohvannurkkaan. Osoitukset ihmisen kyvykkyydestä selvitä ylivoimaisistakin koettelemuksista vahvistavat lapsenuskoamme ylivertaiseen kaikkivoipaisuuteemme. Selviytyäkseen tarvitsee vain yrittää. Luovuttamalla ei selviä. Eikä kukaan halua olla luovuttaja ainakaan omissa mielikuvissaan.
Elokuvina on nähty lukematon määrä erilaisia selviytymistarinoita, joista suurimmassa osassa kätevää ihmistä on nostettu jalustalle. Tom Hanksin tähdittämä Cast Away (2000) onnistui aikanaan raottamaan selviytymistarinoiden raadollisempaa puolta, mutta perinteinen paatos otti lopulta vallan. Muutamaa vuotta myöhemmin Open Water (2003) osoittautui jo monin verroin hyytävämmäksi madonluvuksi siitä, miten ihmiselle luonnon armoilla käy.
Tämän vuosituhannen selviytymistarinat ovatkin olleet aiempaa kyynisempiä. Neuvokkaat ja yrittävätkin ihmiset ovat pieniä ja mitättömiä. Lohduton näkökulma on saanut tuekseen koruttoman toteutuksen, kuten Robert Redfordin tähdittämässä elokuvassa All Is Lost (2013), jonka tapahtumat keskittyivät vaurioituneeseen purjeveneeseen vailla juuri minkäänmoisia vuorosanoja. Islantilaiselokuva Arctic toisintaa tämän sillä erotuksella, että tällä kertaa ollaan loputtoman meren sijaan loputtomalla lumilakeudella ja purjeveneenraadon virkaa toimittaa lentokoneen hylky.
Mads Mikkelsenin esittämä mies on jossain hyisellä Arktisella. Hän koettaa selvitä pitämällä kiinni rutiininomaisesti tarvittavista päiväaskareista. Järjestelmällisyys on ainut keino pysyä järjissään ja pitää yllä hiuksenhienoa mahdollisuutta löytymisestä. Tukikohtana on maahansyöksyn tehnyt lentokone. Mies on ainut turmasta selvinnyt. Taivaanrannassa pilkottanut pelastus muuttuu taakaksi, jonka kanssa olisi selvittävä vaelluksesta kohti mahdollista pelastusta.
Tämänkaltainen tarina vaatii karismaattisen ja uskottavan päähenkilön, ja Mads Mikkelsen täyttää nämä saappaat Robert Redfordin tavoin. Heidän kykyynsä toimia on helppo uskoa. Jo heidän elämän uurtamista kasvoistaan kuvastuu sitä luonnetta ja tietotaitoa, jota selviytyminen edellyttää. Kummallekin roolisuoritus on tiettävästi ollut uran vaativimpia.
Molemmat teokset ovat yhdenasian elokuvia, jotka eivät tee päähenkilöstään sen syvemmälle meneviä avauksia ihmisen mielentiloihin äärimmäisessä selviytymiskamppailussa. Ja hyvä niin, sillä ihmisen psyykeen lienee oltava varsin yksinkertaisilla asetuksilla, jotta selviytyminen on mahdollista. Elokuvan teemojen kannalta tämä on tietysti hieman ongelmallista, sillä riisuttu tapahtumaympäristö yhdistettynä vain selviytymisen kuvaukseen jää helposti sisällöllisesti köyhäksi. Riippuu katsojasta, kokeeko tämän ongelmaksi vai ei.
Merkittävin ero elokuvien välillä on selviytymisen inhimillisissä reunaehdoissa. Toisin kuin All Is Lostissa Arcticissa päähenkilö joutuu tekemään ihmisyyttään määrittäviä ratkaisuja. Vaativampi tematiikka ei syvenny riittävästi kerronnan keskittyessä päähenkilön operatiiviseen toimintaan. Temaattisesti yksinkertaisempana All Is Lost säilyttääkin johdonmukaisuutensa paremmin loppuun asti, aina viimeiseen kuvaan jätetettyä tulkinnanvaraisuutta myöten. Arcticissa sorrutaan isomman teeman äärellä vääntämään lopussa tarpeettomasti rautalankaa.
Tämä voi olla seurausta ohjaaja Joe Pennan kokemattomuudesta. Omista YouTube-videoista mainosten ja musiikkivideoiden tekijäksi edenneelle brasilialaisohjaajalle Arctic on ensimmäinen pitkä elokuva. Alkujaan Marsiin kaavailtu tarina vaihtui arktiseen ympäristöön ja luonteva tuotantomaa löytyi Islannista.
Varsin hyvin brasilialaisohjaaja on kyennyt poimimaan olennaisen arktisesta hyytävyydestä. Uskottavuuden osalta ei ole ongelmia eikä tarinan jännekään pääse löyhäksi. Yksinkertaisena selviytymiskamppailuna elokuva onkin koruttomuudessaan toimiva, kunhan malttaa olla antamatta lopulle turhan paljoa painoarvoa.
Yle Areenalla muutaman kuukauden katsottavissa oleva Arctic nähtiin aikanaan Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla, mutta teatterilevitykseen elokuvaa ei Suomessa tuotu. Tallenteena elokuva julkaistiin meillä kesällä 2019.
Seuraava:
We Need to Talk About Cosby
We Need to Talk About Cosby käy epämukavaa keskustelua, jolla annetaan uskottava moraalinen tuomio syyllisyydestä.
Edellinen: Flag Day
Flag Dayssa on samoja vahvuuksia kuin Sean Pennin aiemmissa ohjauksissa, mutta niiden tasolle se ei yllä.