American Made kotikatsomo

Tositapahtumiin pohjautuvassa elokuvassa American Made ikinuori Tom Cruise jatkaa yhteistyötä Edge of Tomorrow -ohjaajan Doug Limanin kanssa. Käsikirjoituksesta vastaa Gary Spinelli. Liman on aiemmin ohjannut nyt jo klassikoksi luettavan Ludlum-sovituksen Medusan verkko (The Bourne Identity, 2002), joka aloitti Bourne-elokuvien sarjan. Limanilla on siis kokemusta räjähtävän toiminnan ohjaajana, mutta tämän elokuvan kohdalla jokin on mennyt pahasti pieleen.

American Made kertoo Barry Seal -nimisen lentäjähepun tarinan. Seal on TWA-lentoyhtiön kaikkien aikojen nuorin pilotti, mutta levotonta sielua ei juurikaan kiehdo vakituinen hyväpalkkainen työ vaikka perhettäkin on jo siunaantunut. Siksi hän tarttuu välittömästi syöttiin, kun CIA:n värvääjä (Domhnall Gleeson) tarjoaa hänelle hämäräperäistä keikkailua Väli- ja Etelä-Amerikkaan ja takaisin vapauden luvattuun maahan Yhdysvaltoihin. Työkaluksi Seal saa maailman nopeimman potkurikoneen, eli todellisen isojen poikien unelmalahjan. Vaimolle (Sarah Wright) ei kannata kertoa uudesta työnkuvasta, jottei tämä suotta hermostuisi. Nämähän ovat miehisten miesten juttuja.

Seal pitää seikkailuista, mutta CIA:n leivissä hän joutuu sellaiseen pyöritykseen ettei paremmasta väliä. Eikä Seal todellakaan välitä, hän tuntuu olevan harvinaisen yksioikoinen tyyppi. Ajallisesti elokuvassa liikutaan Jimmy Carterin hallinnosta vanhan kunnon Ronald Reaganin presidenttikausiin, jolloin maailma muuttui vinhaa tahtia kylmän sodan eläessä ja hengittäessä taustalla.

Seal uskoo keksineensä oivan keinon ansaita hieman lisätienestiä salakuljettamalla kokaiinia, joka hankitaan Medellinin kartellilta, jossa eräskin Pablo Escobar on kukkona tunkiolla. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista, mutta ahneella on arvattava loppu. Välillä kuskataan sissejä saamaan koulutusta Yhdysvalloissa, sitten taas aseita Etelä-Amerikkaan. Tapahtumia on koko ajan, mutta jostain syystä elokuva tuntuu vain ja ainoastaan haukotuttavan tutulta ja jopa tympeältä. Todellinen toiminta puuttuu.

American Made on valitettavan epäonnistunut ja yhdentekevä sutaisu, ja siitä on epäilemättä syyttäminen kehnoa käsikirjoitusta. Tom Cruise kyllä tekee parhaansa, mutta tällä kertaa sekään ei pelasta kokonaisuutta, Cruisen poikamainen karisma tuntuu kerrankin olevan väärässä paikassa. Mies, joka on kimpassa Pablo Escobarin kaltaisten tyyppien kanssa, ei herätä juurikaan sympatioita, mutta silti American Made yrittää väen väkisin tehdä Sealista suuren amerikkalaisen seikkailijan, hieman hullun mutta kuitenkin rehdin, tiedättehän tyypin?

Vääjäämättä mieleen hiipii ajatus, että ohjaaja ja käsikirjoittaja olisivat halunneet tehdä uuden version Air Americasta (1990), jossa käsiteltiin myös CIA:n junailemia salaisia operaatioita, joita sekopäiset lentäjät suorittivat. Tuossa elokuvassahan sanailivat Robert Downey, Jr. ja hermoherkkien sekopäiden kruunaamaton kuningas Mel Gibson. Cruise olisi myös tarvinnut rinnalleen buddy-komedioista tutun vastinparin, jonka kanssa heittää läppää. Näin elokuvan tasapaksuna jurnuttava kerronta olisi ehkä saanut hieman lisää ilmaa siipiensä alle. Tällä kertaa lopputulos ei toimi edes kelpo viihteen tasolla.

Sen sijaan että ohjaaja Liman ja käsikirjoittaja Spinelli olisivat tehneet ainoan oikean ratkaisun ja keskittyneet politiikan erittäin likaiseen peliin, jonka käsikassarana CIA:n palkkaama Seal toimii, he ovat lähteneet tekemään poikamaista seikkailua. Tämä ratkaisu olisi vain ehdottomasti vaatinut lisää huumoria peliin, ja rutkasti. Kun Yhdysvaltojen Iran–Contra -skandaali, kenraali Noriega, Oliver North, Nicaragua ja CIA jätetään pelkiksi kulisseiksi ja taustavaikuttajiksi, on peli tämän elokuvan osalta menetetty. Teemoja olisi tarjolla, kun joku vaan viitsisi niihin tarttua. Kyllä näillä eväillä olisi pitänyt pystyä rakentamaan kelpo historiallinen draama, joka pistäisi miettimään.

Sealin toimien kytkökset ympäröivään maailmaan jätetään käsittelemättä, mikä on sikälikin sääli, että Jesse Plemonsin kaltaisten näyttelijöiden roolit on kutistettu olemattomiin. Pikkukaupungin sheriffin, jota Plemons esittää, kautta olisi varmasti saatu lisävalaistusta Sealin kokaiinicowboyden, CIA:n ja contra-sissien vaikutuksesta Alabamalaisen pikkukaupungin yhteisöön, ja tätä kautta voitu pohtia laajemmaltikin amerikkalaista unelmaa ja sen rakentamista valheiden ja kovan luokan rikollisuuden pettävälle pohjalle.

Harvoin näkee näin runsasta tosipohjaista materiaalia käsiteltävän näin yliolkaisesti. Elokuvan päähenkilön Barry Sealin todellista elämää valotetaan tuskin ollenkaan, mies tuntuu olevan jatkuvasti ilmassa tai hengaamassa hangaarilla. Vaimo jää silkan bimboblondin karikatyyrin asteelle, eikä perheen lapsia juurikaan näy. Sealin motivaatio toiminnalleen saattoi rahan lisäksi todella olla silkka seikkailunhalu, mutta mielenkiintoista tarinaa siitä ei ole saatu tehtyä.