6 Days kotikatsomo

SAS eli Special Air Service rytisi maailmanlaajuiseen tietoisuuteen keväällä 1980, kun tv-kamerat välittivät erikoisjoukkojen rynnäkön Lontoon Iranin-suurlähetystöön. Kuusi päivää kestäneen panttivankidraaman aikana vain kaksi panttivankia menetti henkensä, kun taas rynnäköstä selvisi elävien kirjoissa ainoastaan yksi Iranin arabivähemmistöön kuuluvista terroristeista.

Rautarouvana tunnetulle pääministerille, Margret Thatcherille, onnistunut pelastusoperaatio Nimrod merkitsi valtavaa imagobuustia, kun taas SAS sai tahtomattaankin legendan julkisen leiman lähtemättömästi otsaansa ja erikoisjoukoista tuli mystisiä supersankareita, vaikka aivan takatuntumassa oli tapahtunut vähän aiemmin USA:n Delta-joukkojen järkyttävä fiasko yrittää ratkaista Teheranin panttivankikriisi, joka nakersi suosion presidentti Carterilta.

Lähtöasetelma Netflixissä julkaistulle 6 Daysille on aika lailla sama kuin Kathryn Bigelow'n Zero Dark Thirtyssa (2012) siinä mielessä, että tositapahtumiin perustuvan tarinan lopputulema on tiedossa, jolloin jännitteiden on todellakin toimittava. Siinä tv-puolella enemmän vaikuttanut ohjaaja Toa Fraser onnistuukin mukiinmenevästi. Muuten yhtäläisyydet sotilasoperaatiota lukuun ottamatta eivät ole pohdinnan arvoisia, sillä Bigelow rakensi paljon suureellisempaa kuvaa.

Mutta pienimuotoisuus ja fokuksen pitäminen tiukasti panttivankikriisin kuudessa päivässä on eduksi pedaten tarinaa kohti väkivaltaisen toiminnan vääjäämättömyyttä kuin tunnelissa lähestyvä veturi. Turhat lähtökäskyt, poliittinen pallopeli ja hyökkäysskenaarioiden vaihtuminen lennosta sekä Mark Strongin vähäeleisen tehokkaasti tulkitseman poliisiupseerin epätoivoinen yritys ratkaista sekasotku ilman veren vuodatusta rytmittävät kohti yhteenottoa.

6 Daysin kantava voima on näyttelijäsuorituksissa. Jamie Bell pärjää mainiosti SAS-trooperina viiksiuskottavien alfajermujen joukossa. Vaikka mitään syviä henkilökuvauksia ei todellakaan ole tarjolla, muutamatkin rehevät avainkohtaukset eliittijoukkojen veljeydestä ja asenteista riittävät alleviivaamaan karun ammattilaisuuden ydinmehuja.

Historiallisten yksityiskohtien paikkansapitävyyttä ei ole hedelmällistä lähteä ruotimaan, mutta suuret linjat pitävät hyvin. Selväksi tulee sekin, miten pienestä onnistuminen loppujen lopuksi oli kiinni, sillä itse rynnäkkö meinasi epäonnistua jo alkuunsa. Tulos oli ennen kaikkea tulemaa SAS-miehien soveltamiskyvystä, kylmäpäisyydestä ja ammattitaidosta, varsinkin kun arvio tappioista liikkui 40 prosentissa. Tuurilla ja taidolla, niin kuin monesti elämässä mennään.

Myös vastapuolen henkilöiden kuvauksessa onnistutaan välittämään heidän luonteensa. He eivät olleet kovaksikeitettyjä terroristeja, jotka olisivat ehdoitta menneet hamaan asti syteen ja saveen vieden kaikki mukanaan, vaan enemmänkin yllytettyjä ja prässäävässä tilanteessa epävarmoja idealisteja, joiden suunnitelma ei ollut oikein loppuun mietitty. Suurin surmin.

Toimintatrillerinä 6 Days on sujuvaa laatuviihdettä, joka malttaa pitää jalat maassa nousten helposti keskiverron yläpuolelle ja joka olisi ansainnut teatterikierroksen.