Kaikki rakkautemme hotellit

Lukuisissa tv-sarjoissa näytelleen Matt Rossin esikoisohjaus 28 Hotel Rooms (2012) on pienimuotoinen ja osin improvisoitu indie-romanssi. Viimevuotisella Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla esitetty elokuva kertoo nimettömäksi jäävästä parista, joka tapaa toisiaan hotellihuoneissa eri puolilla Yhdysvaltoja. Talouselämän palveluksessa työskentelevä nainen (Marin Ireland) on naimisissa, kirjailijan uraa aloitteleva mies (Chris Messina) seurustelee tahollaan.

28 Hotel RoomsSattumalta toisensa tapaavien työmatkalaisten yhden yön jutusta kehittyy vuosien mittainen salasuhde. Aluksi harrastetaan lähinnä seksiä, mutta vähitellen yhteistä aikaa aletaan käyttää myös puhumiseen, hullutteluun ja riitelyyn. Tunteiden voimistuessa hotellitapaamisiin ladatut odotuksetkin kasvavat.

Laboratoriomaisen tarkasti rajatussa suhdetutkielmassa on vain kaksi näyttelijää, Messina ja Ireland. Henkilöiden elämän muut tärkeät ihmiset vilahtelevat puheissa, mutta heitä ei näytetä. Elämät eivät myöskään risteä muualla kuin hotellihuoneissa käydyissä keskusteluissa: nainen asuu Seattlessa, mies New Yorkissa.

28 Hotel RoomsKaikki kohtaukset on kuvattu sisätiloissa, mikä korostaa suhteen sisäänpäin kääntynyttä kuplamaisuutta. Hotellihuoneiden ylellisyys ja tervetullut irrallisuus arjesta muuttuvat ajan saatossa tukahduttavaksi tunkkaisuudeksi. Puolisoitaan pettävien, päättämättömien rakastavaisten soutaminen ja huopaaminen alkaa vähitellen tuntua yhtä vähähappiselta kuin huoneet, joissa pari tunteitaan piilottelee.

Impressionistinen 28 Hotel Rooms on keskittyneesti ohjattu ja näytelty. Katsoja päästetään henkilöiden iholle aivan kirjaimellisesti, kuten tällaiselta intiimiltä sänkykamaridraamalta odottaa sopiikin. Silti niukassa asetelmassa on tiettyä keinotekoisuutta ja kokeilunomaisuutta, mikä estää hahmojen pyöristymisen aidosti moniulotteisiksi.

28 Hotel RoomsMatt Rossin esikoinen on sukua useille samanhenkisille rakkaustarinoille, kuten Michael Winterbottomin 9 Songsille (2004) ja François Ozonin Rakkaus – meno & paluulle (2004), joissa molemmissa hyödynnetään numeraalista rakennetta. 28 Hotel Rooms tuo mieleen myös toisen Chris Messinan tähdittämän uudehkon indie-elokuvan The Giant Mechanical Man (2012), joka julkaistiin Suomessa dvd:llä mielikuvituksettomalla nimellä Rakkautta Detroitissa. Molemmat elokuvat on kuvannut taitava Doug Emmett.

* * *
Arvostelukäytännöt