Perhesuhteita ja nostalgiaa

Yksi ohjaaja-käsikirjoittaja Mike Millsin elokuvien keskeisistä raaka-aineista on hänen oma elämänsä. Millsin edellinen elokuva Beginners (2010) käsitteli hänen suhdettaan edesmenneeseen isäänsä. Vuosisadan naiset vuorostaan on löyhästi omaelämäkerrallinen nuoruudenkuvaus, jonka naishahmot ovat saaneet innoituksensa Millsin äidistä, siskoista ja ystävistä. Se on samanaikaisesti yhden miehen kunnianosoitus elämänsä tärkeimmille naisille sekä nostalgiaa tihkuva rakkauskirje menneelle aikakaudelle.

20th Century WomenElokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1979. Yksinhuoltajaäiti Dorothea Fields (Annette Bening) asuu poikansa Jamien (Lucas Jade Zumann) kanssa ränsistyneessä talossa Kalifornian Santa Barbarassa. 1930-luvun laman aikana varttunut Dorothea ei enää ymmärrä maailmaa ympärillään. Swing-musiikki ja pikkutakit ovat vaihtuneet rämisevään punk-rockiin ja epäsiisteihin kampauksiin. Feminismi uudistaa naiskäsityksiä ja kevyet huumeet ovat osa nuorten arkea.

Kaiken tämän keskellä Dorothea pelkää menettävänsä yhteyden murrosikäiseen poikaansa ja päättää hankkia lisäapua tämän kasvattamiseen. Avukseen hän värvää poikansa lapsuudenystävän ja ihastuksen Julien (Elle Fanning) sekä talossa alivuokralaisena asuvan valokuvataiteilija Abbien (Greta Gerwig). Naisten lisäksi kauhansa soppaan heittää myös talossa asuva remonttimies William (Billy Crudup), joka tuntuu jumittuneen nuoruutensa hippivuosiin.

20th Century WomenJuonensa puolesta Vuosisadan naiset rakentuu nuoren Jamien kasvukertomuksen ympärille, mutta heti elokuvan alkuhetkistä lähtien on selvää, että Mills ei pidä kiirettä tarinansa kanssa. Kerronta poukkoilee toistuvasti nykyhetken ja menneiden tapahtumien välillä avaten talon asukkaiden taustoja katsojalle pala kerrallaan. Ajankuvan luomiseksi ruudulle vyörytetään myös 1970- ja 1980-luvun taitteen uutiskuvaa, tv-puheita sekä aikakaudelle ominaisia kulttuurituotteita. Elokuvan rytmi on tästä johtuen auttamatta hieman rikkonainen.

Elokuvan edetessä kerronnalliset ratkaisut alkavat kuitenkin kantaa hedelmää. Pienten tuokiokuvien muodossa esitetyt takaumat ovat harkiten valittuja ja paljastavat alati uusia puolia hahmojen sielunelämästä. Mitä tutummaksi Jamien uusperheen jäsenet käyvät, sitä vaikeampi heihin on olla ihastumatta. Lopputulos muistuttaa tältä osin ohjaaja Richard Linklaterin elokuvia, joissa katsojalle tarjotaan mutkikkaan juonen sijasta kiinnostava ja sympaattinen hahmokatras, jonka seurassa on ilo viettää aikaa.

20th Century WomenOhjaajan kunnioitus hahmojaan kohtaan tuntuu tarttuneen myös näyttelijäkaartiin, sillä roolisuoritukset ovat erinomaisia kautta linjan. Mills on näyttelijöineen luonut joukon hahmoja, jotka eivät istu yksinkertaisiin muotteihin vaan onnistuvat olemaan samanaikaisesti surullisia, hauskoja, hankalia ja epävarmoja. Erityismaininnan ansaitsee Annette Beningin karismaattinen äitihahmo, jonka hurmaavan olemuksen läpi kuultaa monimutkainen sisäinen maailma.

Vuosisadan naiset onkin parhaimmillaan juuri silloin, kun se malttaa keskittyä hahmojensa tarinoihin. Mike Mills on taitava ohjaaja, mutta hänen henkilökohtainen nostalgisointinsa muodostuu elokuvan aikana jopa hienoiseksi häiriötekijäksi. Elokuvan viimeisen päälle sommiteltu ja harmiton maailma muistuttaa ajoittain lähinnä henkiin herännyttä vaate- tai sisustuslehden aukeamaa. Kohtausten kaiken kattava suloisuus on jopa lähellä riistää elokuvan tarinalta sen tunteellisen vaikuttavuuden.

20th Century WomenItsetietoiselta tuntuva tyylittely ei kuitenkaan onnistu romuttamaan Vuosisadan naisten viehätystä. Mutkittelevan kerronnan ja pintakoreuden alta löytyy älykäs draamakomedia, jolla on paljon mielenkiintoista sanottavaa naiseudesta, miehuudesta ja vanhemmuudesta. Pienestä takeltelusta huolimatta sen lämmintä henkeä on vaikea vastustaa.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,3 / 3 henkilöä



Lue myös