15 Rounds kotikatsomo

Kaikkien aikojen hienoimman nyrkkeilyelokuvan Rockyn (1976) putsattua Oscar-pöydän vuonna 1977 pääosan esittäjä ja käsikirjoittaja Sylvester Stallone on saanut vastailla kysymykseen, missä määrin hänen luomansa hahmo vastasi tosielämän nyrkkeilijäkehäraakkia, joka miltei yllätti juuri raskaan sarjan maailmanmestariksi palanneen Muhammad Alin toukokuussa 1975. Yleinen käsitys on, että Stallone on myöntänyt asian ja maksoi jopa kyseiselle nyrkkeilijälle rahallisen korvauksen.

Tämä ei kuitenkaan Chuck Wepnerille oikein riittänyt, vaan hän on jatkuvasti pitänyt meteliä, miten epäreilusti häntä on kohdeltu Rocky-saagan rojaltiasioissa. Viime vuosina Wepner lienee saanut balsamia haavoilleen, sillä peräti kahden kokoillan elokuvan lisäksi huippusuosittu urheilukanava ESPN teki hänestä näyttävän, Suomenkin ilmaiskanavilla näytetyn hienon dokumentin. Toisessa elokuvassa The Bleeder (2016) Wepneriä näytteli itse Liev Schreiber. Ja tässä arviossa on nyt työn alla se toinen.

15 Rounds (2018) kuvaa siis kevättä 1975, jolloin Alin taustajoukot tarjoavat Wepnerille mahdollisuuden olla ensimmäinen haastaja tuoreelle tuplamestarille. Aiemmin pahoista kasvovaurioista otteluissaan kärsinyt Wepner ottaa haasteen tosissaan ja treenaa kahdeksan viikkoa kuin hullu. Tuloksena on nyrkkeilyhistoriaa: Ali kävi lattiassa yhdeksännessä erässä ja onnistui – lopulta – tyrmäämään Wepnerin viimeisessä 15. erässä.

Paremmin tuottajana ja käsikirjoittajana tunnetulla Ken Kushnerilla oli siis ohjaajana käsissään kunnon tarina ja monen tuotantoyhtiön keräämä budjetti, minimaalinen tosin. Valitettavasti 15 Roundsia vaivaa mahdottomasti sen henkilökuvien toisinaan jopa pilakuvamainen käsittely, alkaen jo nyrkkeilyottelujen ottelukoreografioista. Esimerkiksi Ali, jota esittävä Jerrod Paige ei ensinnäkään pätkääkään muistuta, hilluu läpi miesten välisen ottelun kuin laivan kannella olisi. Ja Stallonea esittämään palkattu Anthony Mangano laittaa epäuskottavassa ulkomuodossaan jo katsojan nauruhanat kaakkoon. Kaikki kunnia toisaalta Wepneriä esittävälle Zach McGowanille, joka vetää yhtä intensiivisen roolin kuin kulttisarja Black Sailsissakin. Hänen vuokseen käsi pysyy lopulta pois kaukosäätimeltä elokuvan päättymiseen asti.

Aina kun urheiluelokuva tehdään, on se lähtökohdiltaan kannatettavaa. Niin hienoja tarinoita eri lajien legendat ja ottelut ovat katsojille tarjonneet. Toki laatua ei urheiluelokuvissakaan voi olettaa tasaiseksi ja jo lähtökohtaisesti tiesin, etten katso mestariteosta, kuten Lämäriä (1977) tai Kuin raivoa härkää (1980). Silti 15 Roundsin epätasaisuus roolikuvauksissa yllätti negatiivisesti.