Vinokino 2020: Teini-iän tunteiden ilotulitusta


Ketäpä teini-ikä ei stressaisi, ahdistaisi, ilostuttaisi ja loisi ylitse loiskuvaa tunneradaaria. Kaikki on aina potenssiin kymmenen niin hyvässä kuin pahassakin, ja ongelmat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, vaikka samaan aikaan teini on valmis kulkemaan vaikka läpi harmaan kiven saavuttaakseen haluamansa. Lisää ongelmia tuottaa se, jos teini on vähemmistöä, eikä yhteiskunta ole valmis kohtaamaan häntä omana itsenään – ja vaikka joskus olisikin.

Vinokino-elokuvafestivaaleilla teini-ikää sateenkaarevana tarkastellaan niin hupaisan komedian kuin myös vakavan dokumentin kautta. Iloa tuo australialainen Monica Zanettin ohjaama Ellie & Abbie (& Ellie’s Dead Aunt) (2020). Elokuva pyörähtää liikkeelle Ellien matkaan hänen tavoitteenaan pyytää Abbieta parikseen koulun päättäjäistanssiaisiin. Tilanne on kuitenkin hermostuttava, kun ei voi olla varma toisen suuntautumisesta ja tunteista, joten apuun ilmestyy tyhjästä Ellien kuollut täti, joka esittelee itsensä hänen hyväksi homohaltijakummikseen, jollaista kaikilla ei ole onnea saada.

Ellie & Abbie

Ellie & Abbie räiskyy teini-iän optimismia ja elämäniloa ilotulituksen lailla tunteiden välillä matkatessa vuoristoradan lailla hetken huipulta vauhdilla alas. Elokuva tavoittaa teini-elokuville tutun pumpulinpehmoisen tunnelman. Sitä valitettavasti sotkee kolme erillistä juonta, joita koetetaan nitoa yhteen siinä kunnolla onnistumatta. Käsikirjoitus haukkaa liikaa yrittäen olla vakavaa viestiä välittävä LGBT-elokuva samalla kuin se tuo itseään esille teinikomediana, ja oman lisänsä tähän tuo perheen sisäiset draamat, jotka jäävät valitettavan paitsioon kevyenä henkäyksenä. Ellie & Abbie toimisi paremmin lyhyenä tv-sarjana, jotta kaikki osat pääsisivät oikeuksiinsa ja tarpeeksi esille.

Toinen teini-iän tunnevuoristorataan ja draamaan keskittyvä teos on dokumenttielokuva Changing the Game (2019). Ohjaaja, Emmy-palkittu Michael Barnett, on rakentanut dokumentista toimivan ja mielenkiintoisen kokonaisuuden. Dokumentti esittelee neljä transnuorta, jotka haluavat harrastaa urheilua. Mack on mies, joka on naistenpainin mestari, Sarah laskettelee ja hiihtää ja Andraya sekä myöhemmin dokumenttiin mukaan tuleva Terry ovat kilpapikajuoksijoita.

Changing The Game

Dokumentti on silmää miellyttävän kineettinen. Kohtaukset ovat hyvin järjesteltyjä. Siinä missä teinien tunteita riepotellaan valtion toimesta, myös dokumentti riepottelee katsojan tunteita ilosta tyrmistykseen. Katsoessa eläytyy neljän nuoren matkaan, ja huomaamattaan rupeaa tsemppaamaan heidän onnistumisiaan urheilun parissa.

Dokumentti on myös hyvä esimerkki Yhdysvaltain osavaltioiden eriarvoisuudesta. Siinä missä toinen sallii nuorten osallistua urheiluun oman sukupuoli-identiteetin myötä, toinen pakottaa nuoren väärään rooliin vedoten syntymätodistuksen tärkeyteen. Monikaan asia Mackin kohdalla ei näytä olevan millään tavalla järkevää, mutta silti osavaltio toimii tietyn kaavan mukaan uppiniskaisesti suostumatta muuttamaan kaikkia osapuolia sortavaa järjestelmää. Tämä on valitettavasti arkea ei vain transihmisille vaan myös muunsukupuolisille ja seksuaalivähemmistöille useassa osavaltiossa Yhdysvalloissa.

Changing the Game on loppujen lopuksi enemmän teini-iässä kiinni kuin Ellie & Abbie. Dokumenttielokuvan sanoma on selkeä. Nuoret haluavat olla nuoria, pitää hauskaa rakkaan harrastuksen parissa ja nauttia siitä. On väärin ja epäinhimillistä, että heitä rangaistaan ja jopa haukutaan aikuisten toimesta vain siksi, että aikuiset ja osavaltion oikeusjärjestelmä ovat kapeakatseisia. Changing the Game on hyvä muistutus meille kaikille katsoa välillä sen oman kuplamme ulkopuolelle ja tarkastella asioita toisten näkökulmasta.



Comments are closed.