Vinokino 2017: Pitkästä ja kaihoisasta odotuksesta Buenos Airesissa


Argentiinalaiselokuva Taekwondo (2016) kertoo lapsuuden ja nuoruuden ystävistä koostuvan kaveriporukan muutamasta päivästä aurinkoisessa Buenos Airesissa. Fernando (Lucas Papa) on kutsunut vanhan kaveriporukan viettämään aikaa äitinsä omistamaan loma-asuntoon. Mukaan on kutsuttu myös Fernandon uusi tuttava Germánin (Gabriel Epstein), johon Fernando on tutustunut taekwondo-harjoituksissa.  Perillä odottaa varsinainen äijäloma: siellä juovutaan, oksennetaan vessat täyteen, poltellaan marihuanaa, kehuskellaan naisvalloituksilla, mennään sekaisin sattumalta paikalle saapuvista naapurin naisista, uidaan, heitellään homovitsejä ja luonnollisesti, tepastellaan estottoman alasti tai pinkeissä alushousuissa aamusta iltaa.

Nopeasti käy selville, että Germán haaveilee Fernandon kanssa tavallista ystävyyttä intiimimpää tuttavuutta. Potentiaaliset romanttiset hetket keskeytyvät puolialastomien miesten rynnätessä paikalle. Ohjaajakaksikko Marco Berger ja Martín Farina tarkastelevat Taekwandossa arkaa parisuhteen tunnustelua ylenpalttisen maskuliinisessa ja heteroseksuaalisuutta korostavassa ympäristössä. Lapsuusvuosina yhteen hitsautuneeseen kaveriporukkaan ulkopuolisena saapuneen Germánin ei auta muuta kuin luoda pitkiä katseita ihastuksensa kohteeseen, tietämättä tämän tunteista mitään, ja toivoa, että kiinnostus on molemminpuolista.

Lucas Papan ja Gabriel Epstenin henkilökemiat toimivat hienosti yhteen ja pääkaksikon tarina piirtyy herkällä otteella. Elokuva kuitenkin sortuu liian moneen tarinalinjaan ja teemaan, ja sen seurauksena seitsemän muun kaveruksen henkilökuvat jäävät ohuiksi. Sivuosien ja sivupolkujen määrää olisi voinut hyvin karsia.

Loppuhuipennusta saa odotella tuskallisen kauan ja vielä vähän sen jälkeenkin. Katsoja turhautuu yhdessä Germánin kanssa: elokuva matelee eteenpäin ja silmien edessä vilisee poikkeuksellisen runsas kattaus lähikuvia pullistelevista kalsareista, takapuolista ja sukupuolielimistä. Vaikka pitkävetisyydellä on kerronnallinen tarkoitus, olisi Taekwondo hyötynyt joko nopeammasta temposta tai panostamisesta kaveriporukan henkilökaaren kehitykseen.

Äärimmilleen viety odotus kyllä palkitaan lopulta, mutta huomaan lopputekstien pyöriessä olevani lähinnä onnellinen saadessaani nostaa puutuneen takalistoni elokuvateatterin upottavasta penkistä. Sympaattinen argentiinalaiselokuva kuitenkin on, siitä ei pääse mihinkään.

Taekwondo



Comments are closed.