Vinokino 2017: Parisuhteen valtapelejä


Parisuhteen kipukohtia tarkasteleva The Duke of Burgundy (2014) seuraa hyönteistutkija Cynthian (Sidse Babett Knudsen)  ja hänen siivoajansa Evelynin (Chiara D’Anna) suhdetta. Etäinen ja vaativa Cynthia pompottaa Evelyniä mielensä mukaan ja kun Evelyn ei toteuta Cynthian pyyntöjä toivotulla tavalla, häntä rankaistaan. Mutta kaikki ei ole siltä mitä se alussa näyttää. Vyyhti aukeaa hitaasti, ja katsojan sympatioita vedetään onnistuneesti suuntaan, jos toiseenkin.

Cynthia ja Evelyn elävät ikäänkuin omassa kuplassaan. Miehiä tähän elokuvaan ei mahdu. Elokuvassa on päähenkilöiden lisäksi vain kaksi muuta henkilöhahmoa, joilla on jonkinlainen rooli elokuvassa. Toinen heistä ei elokuvan aikana lausu ääneen sanaakaan, vaan näkyy vain hääräilevän nimeltä mainitsemattoman eurooppalaisen kartanon taustalla kotitöiden parissa.

Elokuvan on ohjannut englantilainen Peter Strickland. Strickland istuttaa katsojan ulkopuolisen tarkkailijan asemaan. Silmien edessä käydään joka päivä uudelleen toistuvasta näytelmästä, ja samalla Cynthian ja Evelynin suhteesta avautuu uusia kerrostumia. Kerta kerralta harjoiteltuun rutiiniin ilmenee säröjä, jotka paljastavat pintaa monitahoisemman todellisuuden.

Strickland kylvää perhostematiikkaa elokuvassaan ahkerasti. Myös elokuvan nimi, Duke of Burgundy, viittaa perhoslajiin (Hamearis lucina, suomeksi noppaperhonen). Hyönteistutkija Cynthia tuntuu olevan kiinnostuneempi yökkösistä (moth) kuin tutkimusalaansa myös kuuluvista päiväperhosista. Elokuva keskittyykin enimmäkseen säröilevän parisuhteen pimeään puoleen.

Vaikka Stricklandin Duke of Burgundy tarkastelee naisparin parisuhdetta ja erityisesti BDSM:n domina-subi -suhdetta, sen käsittelemät teemat ovat kaikkia parisuhteita koskettavia yleismaailmallisia teemoja. Elokuva nostattaa pintaan kysymyksiä esimerkiksi siitä, kuinka pitkälle kumppanin miellyttämisessä voi ja tarvitsee mennä; kelpaako suhteessa omana itsenään; kuka määrää kaapin paikan; ja mitä tapahtuu, kun pariskunnan toisen osapuolen seksuaaliset mieltymykset alkavat syödä liikaa alaa parisuhteen henkiseltä puolelta.

Siitä huolimatta, että elokuvan tietyt viittauksen aukenevat jo ensimmäisellä katselukerralla, elokuva jättää, ainakin tälle katsojalle, monta tulkinnanvaraista kohtaa. Mitä perhostematiikalla lopulta halutaan sanoa, vai halutaanko yhtään mitään? Miksi hyönteisluentoa seuraavien naisten joukossa istuu muiden katsojien joukossa mallinukkeja? Mikä merkitys David Lynchilta inspiraationsa hakevista kohtauksilla on tarinan kaareen? Kunnon taide-elokuvan tavoin Stricklandin Duke of Burgundy pistää katsojan miettimään, ja se tarjoaa teemoja ja symboliikkaa, jotka aukeavat todennäköisesti vasta toisella tai kolmannella katselukerralla.

Duke of Burgundy on visuaalisesti äärimmäisen kaunis. Estetiikan puolelta esikuvia tuntuu löytyvän myös musiikkivideoiden maailmasta. Visuaalisesta maailmasta löytyy samankaltaista estetiikkaa kuin Stricklandin samana vuonna ilmestyneestä islantilaismuusikko Björkin konserttidokumenttista Biophilia Live. Elokuvan komean ääniraidan säveltänyt, vaihtoehtoista poppia tarjoava Cat’s Eyes palkittiin parhaasta sävellystyöstä European Film Awardsilla.

The Duke of Burgundy



Comments are closed.