Edessä peräti kahdeksan päivää legendaarista Sodankylän elokuvajuhlaa. Mitenkäs se on mahdollista kun tapahtuma itsessään on vain viisipäiväinen? No tietenkin siten, että tarkastellaan asiaa talkoolaisen näkökulmasta.
Selvitetäänpä ensin hieman taustoja. Pari vuotta sitten kävin Ranskassa Nantesin kaupungissa erään kuppilan kulmapöydässä kutakuinkin seuraavanlaisen keskustelun saksalaisen ystäväni kanssa.
- Tulet kato Suomeen.
- Voishan tuota harkita.
- Mennään Lappiin. Siellä on elokuvafestivaalit kesällä. Keskellä ei mitään.
- Ai niinku jossain westernissä?
- Justiinsa niin. Ja aurinko ei laske ollenkaan. Sopii kato teemaan valon taiteen kanssa.
- Okei.
Ihan kerta yrittämällä reissumme ei toteutunut. Idea oli kuitenkin lähtökohtaisesti sen verran hullu, että asia jäi kaivelemaan molempien mieliä. Tänä keväänä alkoi lopulta näyttää kuitenkin siltä, että aikataulut sopisivat yksiin. Sodankylään suunnistaminen olisi siis tosiasia. Väläyksiä järjestyksessään 24. Sodankylän elokuvajuhlilta, olkaa hyvä.
Maanantai 8.6.
Herään pakettiauton tavarankuljetusosastosta. Kellonaikaa ei pysty ainakaan auringon asemasta päättelemään, sillä valoa on riittänyt pitkin yötä. Kännykästä tarkistan, että yöunta on tullut nautittua kuitenkin noin viiden tunnin verran. Kömmin ulos makuupussista ja avaan pakettiauton takaoven. Eteen avautuu pieni tunturijärven tapainen maisema. Auto on pistetty parkkiin edellisenä yönä noin 30 kilometriä ennen Rovaniemeä. Ajamme läheiselle huoltoasemalle ja haemme kahvit. Aamupalaksi loput edellisen päivän eväsleivistä sekä saksalaista juustoa ja makkaraa. Toimii. Matka jatkuu.
Pari tuntia ajettuamme Sodankylä tulee lopulta vastaan. Kitisenrannan koulu löytyy melko kivuttomasti, sillä elokuvajuhlilla on tullut käytyä kahdesti aiemminkin. Ilmoittaudumme talkoolaisvahvuuteen. Meikäläinen on järjestäjien toimesta nimetty kuljetustehtäviin, kaveri puolestaan siivousjoukkoihin. Koska talkoolaisten varsinainen työsarka alkaa vasta huomenna, aloitamme tarkemman tutustumisen Sodankylän ihmeisiin. Torilta esimerkiksi löytyy yhtä sun toista suomalaisen kulttuurin ilmentymää, joiden merkitys kiinnostaa myös saksalaista uteliasta mieltä.
Ja oluella pitää käydä. Terassin auringossa lekotellessamme yritämme ennakoida mitä kaikkea tuleva viikko mahtaa tuoda tullessaan. Ainakin tieto Fatih Akinin saapuisesta kuulostaa asialliselta. Miehen tuotanto kun maistuu meille molemmille. Lisäksi bongasimme kesän ensimmäisen festarihörhön.
Tiistai 9.6.
Festarit alkavat varsinaisesti huomenna. Talkooväkeä on alkanut pikku hiljaa valua paikalle enemmänkin. Mielenkiintoista on, että vapaaehtoisporukka koostuu hyvin eri-ikäisistä ihmisistä. Nuorison seassa on myös ihan oikeitakin aikuisia, jopa pariskuntia. Toisaalta eipä festaritalkoilu ole varmasti ollenkaan hassumpi tapa viettää kesää ja vaikkapa lomaa. Majoitus ja sapuskat ovat ilmaiset ja samalla tulee nähtyä jokunen hyvä leffakin. Vähän niin kuin lähtisi kultturellille lapinvaellukselle. Tervetullutta vaihtelua ylihinnoitellun rokkifestivaalin kurakentällä seisoskeluun.
Ensimmäinen kohdalleni sattunut kuljetustehtävä oli avajaispäivänä Lapinsuun elokuvateatterissa näytettävien leffojen toimittaminen esityspaikalle. Kiinnostusta jäi herättämään ainakin Boormanin Point Blank, joka itseltäni on toistaiseksi vielä näkemättä. Projisointihuoneesta löytyi muuten taattua itäsaksalaista Dresden-nimistä laatutekniikkaa.
Tagit: Sodankylän elokuvajuhlat