Tampereen elokuvajuhlat 2019: Elävä kuva avartaa maailmaa


Tampereen elokuvajuhlat on tältä vuodelta taputeltu. Viisi päivää Tampereen keskustassa, Finlaysonin entisellä tehdasalueella sijaitsevassa ”festivaalikuplassa”, olivat sananmukaisesti elokuvan juhlaa. Ei tietenkään ole mikään uutinen, että filkkareilla esitettävien elokuvien määrä ja laatu on huikea. Varsinkin kotimaisten lyhytelokuvien taso on jotain, josta täytyy olla joka vuosi aina vain enemmän ylpeä. Nostan esiin muutaman helmen voitokkaiden elokuvien joukosta.

Kansainvälisen fiktiosarjan kunniamaininnan saanut Anna Paavilaisen taiten ja komeasti tehty esikoisohjaus Kaksi ruumista rannalla on raadollisen hauska ja kantaaottavuudessaan maaliin osuva teos. Naisen asemaa ja roolia elokuvissa rehevän ronskisti ruotiva, upeasti lavastettu ja näyttävien efektien ryydittämä 20-minuuttinen leffa onnistui naurattamaan ja vihastuttamaan.

Kaksi ruumista rannalla. Kuva: © Bufo 2019. Kuvaaja Mitro Härkönen.
Kaksi ruumista rannalla. Kuva: © Bufo 2019. Kuvaaja Mitro Härkönen.

Kahden hienon näyttelijän, Laura Birnin ja Rea Maurasen esittämät stereotyypitetyt, nimettömiksi jätetyt naishahmot – ”nuorempi nainen” ja ”vanhempi nainen” – kuljettavat katsojan läpi kliseisten genre-elokuvakohtausten aina räjähtävään loppuun asti. Ohjaaja Paavilaisen ja Laura Birnin yhdessä käsikirjoittama elokuva saa ymmärtämään turhautuneisuuden, jota moni naisnäyttelijä kokee, kun tarjolla ei ole paljonkaan muuta kuin niukkapukeisen huoran tai hoivaavan neitsytäidin rooleja. Tai ruumiin, tietenkin!

Näyttelijänä aiemmin tunnetun Anna Paavilaisen mainion esikoisohjauksen voi nähdä ensi syksynä Ylen Uusi Kino -sarjassa. Sitä ennen sen voi katsoa oikealta valkokankaalta Season Film Festivalilla Helsingissä maaliskuun 2019 lopussa.

Samaisen kansainvälisen fiktiosarjan voitti romanialaisen Bogdan Muresanun ohjaus Cadoul de craciun (suom. Joululahja), joka kuvaa diktatuurin luomaa paranoiaa hirtehisen humoristisesti. Elokuva voitti myös Tampereella myönnettävän palkintoehdokkuuden European Film Awards 2019 -kilpailuun sekä filkkariyleisön äänillä kansainvälisen kilpailusarjan yleisöpalkinnon.

Cadoul de craciun. Kuva: © Kinotopia, Mailuki Films 2018
Cadoul de craciun. Kuva: © Kinotopia, Mailuki Films 2018

Filkkarien viimeisenä päivänä pidetyssä palkintoseremoniassa ilmassa oli suuren elokuvajuhlan tuntua. Tunnelma tiivistyi hetkeen, jolloin täysi salillinen yleisöä lähetti aplodien voimin, kännykkäyhteyden kautta, onnistumisen viestin voitokkaalle Bogdan Muresanulle. Mies ei ollut uskoa, kun festivaalijohtaja Jukka-Pekka Laakso soitti hänelle jo toistamiseen kertoakseen taas uudesta palkinnosta. Muresanu epäili ääneen, että kyseessä olisikin montypythonmainen pila.

Muresanun lyhytelokuva sijoittuu joulunaluspäiviin vuonna 1989, Nicolae Ceaușescun itsevaltiaana hallitseman Romanian viimeisiin hetkiin. Erään tavallisen perheen pikkupojan joulupukille lähettämä kirje saa pojan isäukon suunniltaan pelosta. Ymmärtämätön lapsi kun paljastaa kirjeessään isänsä toivovan maan johtajan kuolemaa. Taitavasti ja lämpimästi rakennettu vainoharhan kuvaus oikeuttaa humoristisuutensa jälkiviisaasti sillä, että kaikkihan muistavat mitä itsevaltaiselle presidentille vaimoineen tapahtui tosielämässä samaisena jouluna.

Kansainvälisen kilpailun parhaan animaatioelokuvan palkinto meni saksalais-amerikkalaisen Jon Frickeyn aiheensa loistavasti oivaltaneelle lyhyteanimaatiolle Neko no hi (suom. Kissanpäivät). Hieno, pieni ja hiottu animaatiohelmi pohtii, miten jokapäiväisessä elämässämme määritämme itsemme tai miten meidät määritellään toisten toimesta.

Neko no hi. Kuva: © Jon Frickey 2018
Neko no hi. Kuva: © Jon Frickey 2018

Isän ja flunssaisen pojan lääkärireissu saa yllättävään käänteen, kun lääkäri – tieteen edustaja ja alansa auktoriteetti tavallisen tallaajan vinkkelistä katsottuna – toteaa, että poika onkin kissa. Ohjaaja sai idean elokuvaan oleskellessaan muutaman kuukauden Japanin Kiotossa. Siksi elokuvan kieleksi tuli japani, jota ohjaaja itse ei osaa lainkaan.

Kotimaisessa kilpailusarjassa jaettiin palkintoja monelle oivalliselle elokuvalle. Yksi kotimaisista kilpaelokuvista yllätti täysin ja teki itseeni kuin myös nähtävästi kotimaiseen tuomaristoon lähtemättömän vaikutuksen. Alle 30-minuuttisten elokuvien sarjan voittaja Untitled (Burned Rubber on Asphalt, 2018) sai myös opiskelijapalkinnon ja voitti Tampereen ehdokkuuden eurooppalaisen lyhytelokuvan yleisöpalkinnon saajaksi.

Tämä Tinja Ruusuvuoren ohjaama parikymmenminuuttinen dokumentti on silkkaa pohjoista absurdiaa. Kun Norjan Lapin asfalteille ilmestyy poltetun kumin luomia renkaanjälkiä, kuin moderneja kalliomaalauksia ikään, on paikallinen poliisikin neuvoton. Ja kylillä riittää ihmettelyä.

Untitled (Burned Rubber on Asphalt, 2018). Kuva: © Tinja Ruusuvuori 2018
Untitled (Burned Rubber on Asphalt, 2018). Kuva: © Tinja Ruusuvuori 2018

Ohjaaja Ruusuvuoren ja kuvaaja Pietari Peltolan seikkailu oikean elämän ”Villiin pohjolaan” todistaa, että totuus on tarua ihmeellisempää. Dokkari saa ensin hymyn karehtimaan epäuskoisen katsojan huulille. Kun uskomaton tarina saa yhä oudompia piirteitä, hymy muuttuu nauruksi ja ällistyneeksi epäuskoksi: ei voi olla totta! Vaan tottahan se on. Ei tällaista tarinaa pystyisi keksimään – rutkasti tuuria elokuvantekijöillä on toki ollut heidän osuessaan kameroineen oikeaan aikaan paikalle.

Kaikki Tampereen lyhytelokuvajuhlilla palkitut elokuvat ja tuomariston perusteet voi käydä lukemassa filkkarien sivuilta osoitteesta: https://tamperefilmfestival.fi/tuomaristot/palkitut-elokuvat-2019/



Comments are closed.