Tampere Film Festival 2017: Tampereen parhaat – Scris/Necris


Kansainvälisen kilpailun Grand Prix -palkinnon sai romanialaisen Adrian Silisteanun lyhytfiktio Scris/Necris (2017). Tuotteliaana kuvaajana, tuottajana ja käsikirjoittajanakin tunnetun Silisteanun elokuva voitti tammikuussa myös Triesten filmijuhlien parhaan lyhytelokuvan palkinnon.

Elokuva kertoo pohjimmiltaan yleisinhimillisen tarinan perheen sisäisestä ja kulttuurien välisestä väärinymmärryksestä, joka kuitenkin saa aivan tarkkaan määritellyn Romanian romanien ja romanialaisten suhdetta koskevan sisällön. Romanipariskunta on ottanut kasvateikseen miehen tyttären tyttäret, joista toinen saa alaikäisenä bukarestilaissairaalassa lapsen.

Byrokraattisena näyttäytyvä sairaalan työntekijä vaatii paikalle miehen tytärtä, alaikäisen synnyttäjän biologista äitiä allekirjoittamaan paperit, jotta vastasyntynyt voitaisiin luovuttaa sairaalasta. Eikä siinä kaikki: henkilöllisyydet pitää pystyä osoittamaan papereilla, jotka ovat muodollisesti voimassa. Romanien käsitykset perhesuhteista ja niiden todistamisesta ovat selvästi erilaiset. Kompromissi on kuitenkin lopulta mahdollinen.

Silisteanun elokuvassa häkellyttävää ovat sen kauttaaltaan huikean realistisen oloiset näyttelijäsuoritukset, jotka saavat katsojan epäilemään koko ajan, onko kyse näyttelemisestä lainkaan. Varsinkin romanipatriarkka ja sairaalatyöntekijä ovat niin autenttisen oloisia hahmoja, että vain sen muistuttaminen itselleen, että dokumenttikuvaustilanteessa tällainen uskottavuus harvoin tallentuu kameralla, auttaa uskomaan sepitteellisyyteen. Dokumentaarisuuden vaikutelmaa korostaa käsivaraisen kameran käyttö ja hieman nykivä leikkaus. Elokuvallisena suorituksena Scris/Necris on siis erinomainen, mutta sen todentuntuisuus jättää myös pienen epäilyn, onko se vain omiaan lisäämään ennakkoluuloja molemmin puolin valmiiksi ennakkoluuloisten parissa.



Leave a Reply